Työehdoista neuvoteltaessa kolmikanta on haudattu, ja jos se työantajapuolesta riippuu, niin haudassa kolmikanta myös pysyy iankaikkisesti.
Kolmikannan eri osapuolet eli hallituksen sekä työntekijöiden ja työnantajien edustajat kuitenkin jatkavat tapaamisiaan. Vakaa tarkoitus hallituksella lienee kuitenkin edelleen vaikuttaa osaltaan myös neuvotteluprosesseihin. Miksi muuten tapaamisia pidettäisiin?
Jos kolmikantaisia neuvotteluja ei enää käydä, niin onko tällaisten kolmikansapohjaisten tilaisuuksien ainoa tarkoitus sitten se, että kahvikupin ääressä keskustellaan maailman menosta ja päivitellään taantuman etenemistä – ja esitetään hurskaita toiveita?
Hallitus itse toivoi pääministerinsä suulla keskiviikkona pidetyssä tapaamisessa, että vientialoilla saataisiin nopeasti aikaan neuvottelutuloksia uusista palkkaratkaisuista. Ehkä tällaisen toiveen esittämiseen tarvittiin eri osapuolten tapaaminen.
Itsestään selvyydeltä kuitenkin vaikuttaa pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) toteamus, että pääavauksen toteutumisella olisi ”varmasti erittäin myönteinen vaikutus myös monille muille aloille”. Aiemmin pääministeri on painottanut jo malttia.
Tällä hetkellä Teknologiateollisuuden ja Metalliliiton edustajat yrittävät saada neuvottelutulosta valmiiksi. Perjantaiksi koolle on kutsuttu Metallin valtuusto tilannetta arvioimaan.
Päänavaus saisi todennäköisesti aikaan vipinää muillakin vientialoilla, vaikka varsinaisesti mitään kiirettä ei olekaan, koska pääosa sopimuksista umpeutuu vasta ensi vuoden alkupuoliskolla.
Kun Vanhanen totesi, että nyt pitäisi aikaistaa muidenkin vientialojen sopimusneuvotteluja, niin sen voi ymmärtää myös lieväksi painostukseksi. Hallituksella itsellään ei kuitenkaan näytä olevan esittää neuvotteluja edistäviä keinoja.
Talouden taantuman syveneminen on hyydyttänyt hallituksen aktiviteetin. Se ei tee itse juuri mitään, vaan haluaa muiden tekevän ratkaisuja puolestaan.
n
Adoptio etenee
Eduskunta päättänee ensi viikolla, että myös rekisteröidyssä parisuhteessa olevat saavat mahdollisuuden adoptoida toisen puolison lapsen. Eduskunnassa syntyi aiheesta kipakka keskustelu tiistaina illalla. Lakiesitystä vastustivat lähinnä ”perinteisiä perhearvoja” puolustavat kristillistaustaiset kansanedustajat. Tälläkin kerralla kiisteltiin siitä, mikä on lapsen etu. Lakimuutoksen vastustajia ei vakuuttanut edes se, että uudistusta tukevat niin kirkko, Mannerheimin lastensuojeluliitto kuin lapsiasiainvaltuutettukin. Nekin pitävät lainmuutosta lapsen edun mukaisena.
On hieno asia, että vanhoillisten piiri eduskunnassa on supistunut sen verran pieneksi, että se ei pysty lakimuutoksen hyväksymistä estämään.
Suomi siirtyy päätöksen myötä jälleen yhden askeleen kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.









