Moneskohan kerta oli, kun jotakin päivää on jo useampia vuosia jatkuneen eurokriisin aikana sanottu käänteentekeväksi. Monilta ylisanat ovatkin jo loppuneet, mutta kriisi jatkuu. Tuskin keskiviikostakaan tulee uutta käännekohtaa.
Merkityksellisiä päätöksiä keskiviikkona toki tehtiin. Ennen muuta sellainen oli Saksan perustuslakituomioistuin ratkaisu, jonka mukaan kriisirahasto eli Euroopan vakausmekanismi (EVM) ei ole Saksan perustuslain vastainen.
Yhden ehdon tuomioistuin asetti eli Saksan vastuut eivät saa nousta ilman liittopäivien hyväksyntää yli 190 miljardin euron. Miksi katto on juuri tuo, jää arvailujen varaan.
Ratkaisun myötä poistui viimeinenkin este perustaa pysyvä 500 miljardin euron vakausrahasto. Muissa euromaissa päätökset pysyvästä vakausmekanismista EVM:stä on tehty. Saksan ratkaisu ilmeisesti rauhoittaa tilannetta markkinoilla – ainakin tilapäisesti, mutta ei se ole ratkaisu itse perusongelmaan eli pankkien kriisiin.
EU:n komissio julkaisi myös keskiviikkona omat lääkkeensä kriisin hoitoon. Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso teki ehdotuksen pankkiunionista, jossa Euroopan keskuspankki saisi valvontavastuun euroalueen pankeista. Päätös vie toteutuessaan EU:ta aimoaskeleen liittovaltion suuntaan. Asiansa hyvin hoitaneet maat joutuisivat entistä tiukemmin kantamaan vastuusta huonosti asiansa hoitaneista. Näin voisi käydä muun muassa kaavaillussa yhteisessä talletussuojarahastossa.
Toimiva ja tehokas pankkivalvonta on sinänsä hyvä asia, mutta eri asia on, miten se tehdään? Kuka mistäkin vastaa ja millaiset valtuudet valvojilla on?
Barroso tarttui myös kuumaan aiheeseen esittäessään poliittisen unionin tiivistämistä ja vaati, että EU:sta kehitetään kansallisvaltioiden liitto. Ilman EU:n perussopimusten muuttamista tämä ei onnistu. Muutosprosessi ei nykyoloissa ole ihan helppo asia, sillä EU-kriittisyys on kasvanut miltei jokaisessa jäsenmaassa.
uutiskirje 