Yhteistyö suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen kanssa on tärkeää, sanoo pitkälti suomalaista SAK:ta vastaavan Viron ammattiyhdistysten keskusliiton EAKL:n puheenjohtaja Harri Taliga.
Taligaa pidetään Viron ay-liikkeen merkittävimpänä mielipidejohtajana. Hän ei itse kuulu mihinkään puolueeseen, mutta antaa niille mieluusti selkeitä ohjeita siitä, miten työolot ja muukin yhteiskunnallinen elämä pitäisi järjestää.
Sitoutumattomuudestaan huolimatta hän pitää puolueita tärkeinä toimijoina. Virossa, kuten Suomessa ja muissa pohjoismaissa, ay-johtajien yleisin puolue on sosiaalidemokraatit.
EU on tehnyt monista virolaisista siirtotyöläisiä.
– Kun meillä on parikymmentä alaorganisaatiota, niin niiden johtajista viisi–kuusi kuuluu sosiaalidemokraatteihin. Joku on on konservatiivipuolue IRL:n jäsen ja jotkut ovat sellaisia, etteivät sano olevansa puolueen jäseniä, mutta toimivat reformipuolueessa.
Katteettomia lupauksia
Länsimainen poliittinen yhteiskuntaelämä, samoin kuin ay-toiminta, on nuorta Virossa. Taliga sanoo, että siinä on vielä paljon oppimista, varsinkin aktiivisessa vastuunotossa.
– Olen harmitellut sitä, että ihmiset usein tunnistavat ongelmat, mutta odottavat että jotkut muut ratkaisevat ne. Se on sellainen kansalaisyhteiskuntamme lastentauti. Olemme yrittäneet sanoa, että jos meillä on ongelmia, niin meidän tulee ne itse ratkaista. Ei ole mitään ulkopuolista isää, joka tulisi ja kertoisi meille ratkaisut.
– Toinen kansalaisyhteiskuntamme lastentauti on, että ihmiset eivät usko, että he voisivat tehdä asioita toisin kuin ne nyt ovat.
Taliga arvioi, että tämän asenteen pönkittäminen on osaksi poliittisten puolueiden syytä.
– Ne välittävät ihmisille tietoa, että poliittisen puolueen jäsenyys hoitaa heidän ongelmansa.
– Mutta me sanomme, että teidän puolueenne ei auta, jos teidän täytyy neuvotella omista palkoistanne. Ja puolue ei auta, jos teitä on kohdeltu työelämässä väärin.
Taliga esittää, että katteettomien lupausten lisäksi virolaiset puolueet muistuttavat liian monissa asioissa toisiaan.
– Ihmisille syntyy vaikutelma, ettei Virolla ole muita mahdollisuuksia kuin valittu linja. Uusliberalistiset hallitusohjelmat muistuttavat toisiaan oli vallassa mikä puolue hyvänsä.
Paremmilla palkoilla lisäarvoa
Kun Taligalta kysyy, mitkä ovat Viron ay-liikkeen polttavimmat ongelmat, hän naurahtaa. Sitten hän sanoo, että vastaus saattaa kuulostaa filosofiselta, jopa ideologiselta.
Talouspoliittisen kokonaisajattelun ongelmana Taliga pitää lyhytnäköistä matalapalkkapolitiikkaa. Virossahan ei ole paljon ulkomaalaista halpatyövoimaa, koska maassa on tiukka ulkomaalaisten työlupia säätelevä järjestelmä. Silti virolaisten palkat ovat alhaisia.
– Matalapalkkapolitiikka ei ole kannattavaa. Jos palkat ovat alhaiset, niin työsuorituksetkin ovat laadultaan alhaisempi. Huonosti palkatut ihmiset ovat vähemmän motivoituneita.
– Olen yrittänyt selittää työnantajillemme, että ette voi kehittää korkeatasoista teknologiaa huonosti palkatuilla työntekijöillä.
Taligan arvio on, että Viron talouden suurin haaste on lisäarvon tuottamisen välineiden parantaminen.
– Palkkojen pitää nousta. Huonosti palkatulla henkilökunnalla ei saa aikaan paljon lisäarvoa. Palkkojen nousu on yhdeltä puolelta ennakkoehto talouden nousulle. Toisaalta palkkojen nousu on tulosta talouden noususta.
Fakta on, että hyvä palkka pitää laadukkaan väen maassa.
Työnantajilla ei vastuunottohalua
Työnantajien asenneongelmia Taliga pitää osin ideologisina. Ne liittyvät vastuunottohaluihin.
– Suurin ongelma on saada työnantajat käyttäytymään vastuullisesti työnantajina ja allekirjoittamaan kollektiiviset sopimukset. He käyttävät usein mitä tahansa syitä, ettei sopimuksia tarvitsisi allekirjoittaa.
Työrauha on asia, jota Viron työnantajat eivät ole oikein Taligan mielestä ymmärtäneet.
Konkreettisia työntekijäpuolen ongelmia ovat erilaiset sosiaaliturvaan, työttömyysturvaan ja sairausvakuutuksen maksuihin liittyvät periaatteelliset kiistat. Taliga istuu paraikaa yhdessä työnantajien kanssa pohtimassa näitä maksuja koskevia asioita.
– Työnantajat sanovat aina, että työntekijöiden tukeminen tai avustaminen pitäisi muuttua enemmän veronmaksajien huoleksi. Meidän järjestelmässämme sosiaaliturvamaksut kuuluvat edelleen merkittäviltä osin työnantajille.
– Me sanomme aina, ettei yksikään työnantaja maksa työntekijän 35 prosentin sosiaaliturvamaksua omasta taskustaan vaan se lähtee siitä lisäarvosta, joka on saatu voittona siitä mitä työntekijät ovat yrityksille tehneet. Mutta tämä näyttää olevan aika ideologinen periaate. Työnantajat edelleen väittävät, että he maksavat eivätkä työntekijät maksa mitään.
Yhteistyötä yli Suomenlahden
Yhteistyö yli Suomenlahden on haluttu asia Viron ay-liikkeessä – mutta ongelmista puhuminen aiheuttaa julkisuusarkuutta. Etenkin kysymykset suomalaisten työpaikkojen siirtymistä Viroon pistää ay-pomojen suut kiinni. Ajankohtaisesta Saarioisten tuotannon mittavasta siirtymisestä Viroon ei kukaan halua puhua.
Taligakaan ei halua kommentoida asiaa yksityiskohtaisemmin, koska elintarviketeollisuuden liitot ovat eronneet EAKL:stä 1997 omiksi keskusliitoikseen. Yleisellä tasolla hän sanoo ymmärtävänsä suomalaisten työntekijöiden ja heidän liittojensa huolen.
– Mutta meillähän on tämä vapaa Euroopan unioni. Pääoma ja työntekijät saavat liikkua vapaasti maasta toiseen.
Taliga hymyilee näin sanoessaan empaattisesti. Hän sanoo, että EU ei ole ratkaissut Viron työongelmia, mutta on tehnyt monista virolaisista siirtotyöläisiä. Hän on vitsitasolla sitä mieltä, että virolaistenkin palkat nousisivat heti, kun Virosta tehtäisiin Suomen eteläisin maakunta.
Taliga on kiitollinen Suomen ay-liikkeelle avusta, jota virolainen ay-liike on saanut. Suurinta apu on ollut ay-organisaatioiden ja -toiminnan järjestämisessä. EAKL:lle tärkeimmät suomalaiset yhteistyöjärjestöt ovat SAK ja STTK.
– Nykyään suurin osa kontakteista tapahtuu eurooppalaisella tasolla. EU:n jäsenyys on vaikuttanut kaikkiin yhteistyön muotoihin.
EU-tason lisäksi Itämeren alueen ay-yhteistyö on tärkeää. Yhteistyöjärjestö Baltic Sea Trade Union Networkiin kuuluu myös Venäjä.
Yhteiset työmarkkinat?
Taliga sanoo, että EAKL:n jäsenliitoista esimerkiksi metallialan ja kaupanalan liitoilla on paljon yhteistyötä suomalaisten vastaavien liittojen Metallin ja PAM:in kanssa, samoin rakennusalalla. Rakennusalalla virolaisten ongelma on, että järjestäytyminen on hyvin alhaista.
Virolaisten järjestäytymättömyys on myös yhteinen ongelma yli lahden. Suomalaisten työnantajienkin kannalta se johtaa ongelmiin, jos virolaiset loukkaantuvat tai sairastuvat suomalaisilla työpaikoilla.
– Yhteisistä työmarkkinoista ja liittojäsenyyksistä on molemmin puolin lahtea keskusteltu jo ainakin kymmenen vuotta.
Silti Taliga uskoo, että ay-toiminta on vielä pitkään perustaltaan kansallista, molemmin puolin lahtea.
Ensi viikon Viikkolehdessä käsitellään Suomesta Viroon siirtynyttä elintarvike-tuotantoa.
lehti 