Vuokratyö oli vielä 1990-luvun alussa kokonaan kielletty joillakin aloilla. Parissakymmenessä vuodessa siitä on muokattu julkisuudessa hyväksytty tapa työllistää erityisesti nuoria. Vuokratyön asemaa tutkinut valtiotieteen maisteri Liisa Lähteemäki havaitsi väitöstutkimuksessaan, että samaan aikaan vuokratyöntekijä on muuttunut työntekijästä oman elämänsä toimitusjohtajaksi.
Lähteenmäen väitöskirja Keskusteluja vuokratyöstä. Vuokratyön diskursiivinen rakentuminen Suomessa tarkastetaan perjantaina 1. helmikuuta Turun yliopistossa.
Lähteenmäen mukaan vuokratyöhön liittyvän julkisen keskustelun muutos on ollut raju. 1980-luvulla vuokratyösuhteilla oli työsuhdekeinottelun maine. Tästä syystä sekä lainsäädäntö että työmarkkinajärjestöt määrittelivät, että Suomessa vuokratyötä tuli käyttää vain tilapäiseen työvoimatarpeeseen.
Kielteisestä maineesta huolimatta vuokratyön määrä alkoi Suomessa kasvaa 1990-luvun puolivälissä ja erityisesti tultaessa 2000-luvulle. Lähteenmäki on tutkinut tätä ristiriitaa. Aiemmista vuokratyötä tarkastelleista tutkimuksista poiketen hän perehtyy siihen, miten vuokratyöstä on rakennettu legitiimi ja hyväksytty tapa työllistää erityisesti nuoria.
– Olen tutkinut julkista keskustelua, jossa vuokratyöhön suhtauduttiin vielä 1990-luvulla tuomitsevasti, 2000-luvulta lähtien vuokratyö on alettu nähdä paljon hyväksyttävämpänä. Työntekijöiden kokemuksia vuokratyöstä on aiemmin jo tutkittu jonkin verran, joten halusin tutkimuksessani selvittää kollektiivisten toimijoiden, kuten lainsäätäjien, median ja työnantajien vuokratyöhön liittymiä merkityksiä, Lähteenmäki sanoo.
Työllistäminen ohitti työsuhteen laadun
Lähteenmäen mukaan vuokratyöstä rakennettiin hyväksytty tapa työllistää käsitteellistämällä se ratkaisuksi massatyöttömyyteen.
– Eduskunnassa vuokratyön katsottiin koskevan vain marginaalisia työntekijäryhmiä palvelualoilla, siis naisia ja opiskelijoita, jolloin se ei uhannut miesvaltaisten työpaikkojen arkea. Vetoamalla työllistämisen ensisijaisuuteen lainsäätäjät ohittivat vuokratyösuhteiden huonon laadun ja eriarvoiset työehdot.
– Myös media alkoi 2000-luvulla kuvata vuokratyötä muun muassa kukoistavana liiketoimintana ja työttömyyden nujertamisena, häivyttäen keinotteluun ja työsopimusrikkomuksiin viitanneet vanhat mielikuvat, Lähteenmäki kertoo.
Vapautta ja kokemuksia
Työnantajat puolestaan käsitteellistävät vuokratyön 2000-luvulla ennen kaikkea työmarkkinavaihtoehdoksi, vapautta ja monipuolisia työkokemuksia tarjoavaksi työmarkkinoiden katalysaattoriksi. Vuokratyö kuvataan työntekijöille vain yhtenä tapana työllistyä ja löytää oma, yksilöllinen tiensä työmarkkinoille, ei suinkaan työnantajien sanelemana pakkona.
Vuokratyön 2000-luvun voittokulkua edisti se, että työlainsäädännön uudistus kiinnitti vuokratyösuhteet työehtosopimusmenettelyyn. Sillä vahvistettiin vuokratyön ”salonkikelpoisuus”.
Lähteenmäen mukaan työehtosopimus oli vuokratyöasiassa merkittävä parannus, mutta vaikutukset olivat rajalliset kun työehtosopimus nousi tärkeämmäksi kuin sen sisältö. Työehtosopimuksilla ei esimerkiksi ole pystytty vaikuttamaan vuokratyöntekijän olemattomaan työsuhdeturvaan.
– Työehtosopimus toimii kuitenkin vuokratyösuhteen hyväksyntää lisäävänä ”normaalin” tunnusmerkkinä.
Oman elämänsä toimitusjohtaja
Lähteenmäen mukaan vuokratyöntekijä halutaan nähdä oman elämänsä toimitusjohtajana, jolle vuokratyötä välittävä yritys on valmentaja. Siinä ei nähdä niinkään vastavuoroista työsuhdetta vaan työntekijä on se, jonka pitää toimia.
Vertailuparina vuokratyösuhteille on perinteinen työnmarkkinoiden kollektiiviseen sääntelyyn perustuva malli, jota ohjaavat tasa-arvoa, yhdenmukaista kohtelua ja suojelua korostavat arvot.
Lähteenmäen mukaan työntekijän persoonaan liittyvien arvojen ja erityisesti yrittäjämäisen asenteen korostamisen voi nähdä laajemminkin työelämään liittyvänä keskusteluna, mutta erityisen vahvana se näkyy vuokratyössä. Työnantajat kaipaavat vuokratyöntekijöiltä itse itsensä ohjaamista ja identiteetin muokkaamista joustavuutta, sopeutuvuutta, vaihtelua ja jatkuvaa muutosta vähintäänkin sietäväksi, mieluiten suosivaksi.