Jatkuvat sisäiset kiistat ovat vaivanneet liittokansleri Angela Merkelin johtamaa kristillisdemokraattien ja liberaalien hallitusta. Se on jo pitemmän aikaa ollut siinä mielessä rampa, että toinen hallituspuolue, FDP, hukkasi varsin nopeasti kaksi kolmannesta vuoden 2009 vaalien ennätyksellisestä äänisaaliistaan ja rämpii mielipidetiedusteluissa viiden prosentin äänikynnyksen alapuolella.
Vaikka CDU on kärsinyt maapäivävaaleissa useita takaiskuja, Merkelin asema puoluejohtajana on vahva, eikä hänelle ole puolueessa näköpiirissä haastajaa.
Viimeisin tappio tuli äskeisissä Niedersachsenin osavaltiovaaleissa, joissa kristillisdemokraattien ja liberaalien hallitus menetti enemmistön maapäivillä sosialidemokraateille ja vihreille.
Linkelle kolmas peräkkäinen tappio osavaltiovaaleissa.
Ensisijaisena syynä tosin oli FDP:n heikkous. Puolue selviytyi vaalikynnyksen yli noin 100 000 kristillisdemokraattien kannattajan – taktisista syistä – antamilla ”lainaäänillä”.
”Kuoliaaksi ratsastettu hevonen”
Unionipuolueet, CDU ja CSU, ottavat etäisyyttä liberaaleihin, vaikka virallisesti ilmoittavatkin pyrkivänsä jatkamaan nykyistä hallitusyhteistyötä syksyn vaalien jälkeen.
Useat johtohenkilöt ovat viime päivinä korostaneet tarvetta käydä oma vaalikamppailu ja pitää silmällä omaa menestymistä. Se tarkoittaa, etteivät kristillisdemokraatit ohjaa kannattajiaan antamaan niin sanottua kakkosääntään FDP:n listalle, kuten tapahtui Niedersachsenissa. Siinä tapauksessa FDP voi pudota liittopäiviltä.
Suorapuheisuudestaan tunnettu CDU:n entinen puoluesihteeri Heiner Geissler arvostelee puolueen johtoa kytkeytymisestä liberaaleihin: ”musta-keltainen on kuoliaaksi ratsastettu hevonen.”
Geissler kehottaa puoluetta avaamaan muita yhteistyövaihtoehtoja, esimerkiksi vihreiden suuntaan. Geissler katsoo CDU:n vahingoittaneen itseään identifioitumalla FDP:n uusliberalistiseen talouspolitiikkaan.
Vaikka CDU on selvästi suurin puolue 40 prosentin kannatuksellaan mielipidetiedusteluissa, ja Angela Merkel on suosituin vaihtoehto liittokansleriksi vaalien jälkeen, CDU voi löytää itsensä oppositiosta.
SPD valitsi väärin?
Sosialidemokraatit hautoivat pitkään päätöstään puolueen kärkiehdokkaasta syksyn vaaleissa. Lopulta valinta osui Peer Steinbrückiin, talouspoliitikkoon ja oikeistodemariin, joka toimi valtiovarainministerinä Merkelin johtamassa kristillisdemokraattien ja demarien hallituksessa.
Merkelin haastajaksi hänestä ei ole ollut, pääosin omasta syystään. Suosiota on syönyt tieto hänen perimistään muhkeista luentopalkkioista ja hänen suustaan singonneet sammakot. Hän muun muassa syytti Merkeliä ”naisbonuksen” käyttämisestä.
Juuri ilmestyneessä Zeit-viikkolehdessä Steinbrück vierittää tiedotusvälineille osavastuun mitättömästä kannatuksestaan seuraavaksi liittokansleriksi. Hän ei kiistä sanomisiaan, mutta katsoo median suurennelleen niitä.
Sosialidemokraattien vasen siipi vieroksui alun perin Steinbrückin valintaa. Ääniä on kuulunut kärkiehdokkaan vaihtamisesta. Niedersachsenin vaalivoitto loi kuitenkin uutta luottamusta menestymiseen syksyllä.
Vihreiden johto on sitoutunut yhteistyöhön sosialidemokraattien kanssa liittopäivävaalien jälkeen ja haluaisi kirjata sen vaaliohjelmaan.
Puolueessa on kuitenkin myös CDU:n kanssa yhteistyötä kannattavia. He arvioivat, ettei nykyinen hallituspohja voi jatkaa eivätkä demarit ja vihreät yllä enemmistöön liittopäivillä. Vihreillä olisi siinä tilanteessa mahdollisuus päästä hallitukseen vain yhteistyössä kristillisdemokraattien kanssa.
Puolueen johto on kuitenkin aika tylysti torjunut tällaiset ajatuskulut.
Linkestä idän puolue?
Putoaminen maapäiviltä Niedersachsenissa oli Linken kolmas peräkkäinen tappio. Se menetti puolet äänistään. Puolue on mukana enää neljän läntisen osavaltion maapäivillä. Keväinen puoluekokous ei juurikaan rauhoittanut puolueen sisäistä tilannetta. Liittopäiväryhmässä on jatkuvia sisäisiä riitoja.
Kärkiehdokkaana liittopäivävaaleissa on äsken 60 vuotta täyttänyt Gregor Gysi, ja hänen tukenaan on kahdeksan henkilön johtoryhmä. Nykyisellä kahdeksan prosentin kannatuksellaan Linke menettäisi huomattavan määrän edustajia.
Jos Linke ei pysty pitämään edes nykyisiä asemiaan läntisissä osavaltioissa, siitä on vaarassa tulla itäisen Saksan paikallispuolue.
Piraattipuolue nousi viime vuonna raketin lailla muun muassa Berliinin maapäiville. Niedersachsenissa se kuitenkin jäi vajaaseen kahteen prosenttiin. Puolue on – Linken ja FDP:n lailla – silponut itseään sisäisillä kiistoilla. Liittopäiville sillä ei ilmeisesti ole mitään asiaa.
Miljardien leikkauslistat
Saksan talous on vahva, mutta Euroopan ja Yhdysvaltain talouden kriisi heijastuu siihen. Maan viennistä noin 60 prosenttia menee Eurooppaan.
Työttömyyttä on pidetty kurissa pakottamalla työttömiä ottamaan vastaan töitä mitättömällä palkalla. Seurauksena on ollut työssä käyvien köyhyyden lisääntyminen.
Eilen julkistettujen tammikuun tilastojen mukaan työttömiä on 3,14 miljoonaa, joka on 298 000 työtöntä enemmän kuin joulukuussa ja 54 000 enemmän kuin vuosi sitten.
Tuoreet uutiset kertovat, että niin liittovaltio kuin osavaltiotkin ovat saaneet viime vuonna verotuloja arvioitua enemmän. Tämä johtuu työssä olevien määrän kasvusta 22 000 henkilöllä vuositasolla mitattuna.
Valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble on valmistellut vuodelle 2014 kuuden miljardin leikkauslistan, joka kohdistuu laajalle yhteiskuntaan, eniten armeijaan, liikenteeseen ja perheministeriön toimialaan. Jo kuukausia huhuina liikkuneet säästösuunnitelmat julkistettiin eilen.
Bundeswehr joutuu säästämään noin kaksi miljardia. Samanaikaisesti liittohallitus kuitenkin suunnittelee miehittämättömien lentokoneiden hankintaa Israelista puolustusvoimien kansainvälisiä operaatioita varten. Suunnitelma on jo saanut tiukkaa arvostelua Linken ja vihreiden poliitikoilta.