Vasemmistoliiton ensi kesän puoluekokoukselle valmistellaan punavihreän yhteiskunnan visiota. Tavoitteena on uuden vuosituhannen Forssan ohjelma. Tutustuin asiakirjan 4.3.2013 päivättyyn luonnokseen.
Kymmenen liuskan esitykseen on kerätty melkein kaikki ajassa liikkuva hyvä ja kaunis. Asiakirjan laatijat ovat huomanneet aikamme tähdelliset asiat ja seuraavan suuren kertomuksen mahdolliset ainekset. Puhutaan ekologiasta, kestävästä kehityksestä, hajautetusta energiantuotannosta, aikapankeista, lähiruuasta, uudenlaisesta kansalaisvaikuttamisesta, perustulosta, mahdollisuuksien politiikasta, globaalin hallinnasta. Niiden järjestelmällinen erittely ja tulkinta jäävät kuitenkin tekemättä.
Asiakirjaa lukiessa syntyy vaikutelma pohjatyön riittämättömyydestä. Yhteisessä ideariihessä on tyydytty muistelemaan ajassa liikkuvia hyviä asioita ja kirjattu niitä sattumanvaraisesti.
Mikäli asiakirjaluonnos olisi väitöskirjan käsikirjoitus, jonka hyväksymisestä minulta pyydettäisiin lausuntoa, sanoisin, että siitä puuttuvat tutkimusongelmat, viitekehys, tutkimusaineisto, analyysi ja johtopäätökset. Puuttuu paljon. Puuttuu melkein kaikki. Puuttuu aito ajattelu.
Ainekset limittyvät tajunnanvirtana toisiinsa. Välillä ollaan globaalitasolla, seuraavassa kappaleessa jossakin muualla. Siirtymät ovat ennalta arvaamattomia ja epäloogisia. Katkelmallisuudesta ei synny innoittavaa kokonaisuutta, viettelevät siirrot puuttuvat.
Tulee mieleen Platonin luolavertaus: luolan asukkaat tekevät johtopäätöksiä ulkomaailmasta luolan takaseinälle heijastuvien väräjävien varjojen perusteella. Todellisuus on jossakin luolan ulkopuolella, mutta luolan asukit tavoittavat siitä vain pilkahduksia. Vimmainen mielistely milloin vasemmalle, milloin vihreiden suuntaan sekoittaa päävärit tahmean ruskeaksi.
Vakavasti otettavaa poliittista asiakirjaa ei voi laatia varjokuvien perusteella, vaan perustana on oltava syvähenkinen perehtyminen uusimpaan tutkimukseen ja sen synnyttämään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Asiakirjan laatijoilla olisi käytettävissään runsaasti aineksia, jotka liittyvät esimerkiksi kestävään kehitykseen, taloudellisen kasvun vaihtoehtoisiin mittareihin, globaalin hallintaan, hajautettuun energiantuotantoon, perustulon vaihtoehtoihin, uusiin kansalaisvaikuttamisen muotoihin sekä paikallisrahaan, jonka yksi muunnelma asiakirjassa mainittu aikapankki on.
Mikäli vasemmistoliiton puoluekokoukseen mennessä ei tapahdu mullistavaa edistystä, en suosittele tekstin julkaisemista. Vasemmistoliiton poliittisen uskottavuuden rippeet ovat uhattuina, jos tällainen ruskea höttö tarjoillaan uuden vuosituhannen vasemmiston visionäärisenä voimannäyttönä.




