Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) laaja toimeentulotukitutkimus osoittaa toimeentulotuen asiakkaiden köyhtymisen moninkertaistuneen 1990-luvun alusta. Suuri osa asiakkaista saa tukea useana vuonna ja hyvin monen kohdalla huono-osaisuus kasautuu.
Toimeentulotuen asiakkaiden määrä on laskenut lähes puolella 1990-luvun laman korkeimmista luvuista. Tuen saajien tuloköyhyys on kasvanut 20 prosentista 60 prosenttiin kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana. Köyhyys on myös syventynyt, sillä tuen saajien tulot jäävät aikaisempaa kauemmaksi köyhyysrajasta. Köyhyys paikantuu etenkin yksin asuviin ja nuoriin tuensaajiin.
Tutkimuksen mukaan 47 prosenttia toimeentulotuen asiakkaista on pelännyt ruoan loppuvan ennen seuraavaa tuloerää. Rahan puute näkyy konkreettisesti myös siinä, että merkittävä osa toimeentulotuen asiakkaista ilmoitti rahan puutteen vuoksi tinkineensä lääkkeiden ostosta tai jättäneensä käymättä lääkärissä.
Huono-osaisuus kasautuu
Toimeentulotuen asiakkuus on keskimäärin yhä pitkäkestoisempaa. Uusien asiakkaiden keskimääräiset tukijaksot ovat pidentyneet hieman 2000-luvulla. Suurella osalla uusista asiakkaista toimeentulotuen saaminen uusiutuu kymmenen vuoden aikana, mutta monen asiakkuus loppuu kokonaan ensimmäisen tukivuoden jälkeen.
Toimeentulotukiasiakkaiden elinolot ja hyvinvointi poikkeavat selvästi muusta väestöstä. Asiakkaat tinkivät välttämättömistä menoista ja he kokevat itsensä selvästi useammin ylivelkaantuneiksi kuin muu väestö. Heillä on myös useammin terveyteen ja työkykyyn liittyviä ongelmia. Lähes puolella asiakkaista on kasautuvaa huono-osaisuutta.
Etuuskäsittely syrjäyttää
Toimeentulotukityö on muuttunut kunnissa kirjalliseksi etuuskäsittelyksi, minkä vuoksi vain osa asiakkaista pääsee suunnitelmalliseen sosiaalityöhön. Tutkimuksen aineisto kerättiin yhdeksästä kunnasta. Suurin muutos toimeentulotuen myöntämiskäytännöissä on ollut etuuskäsittelyn yleistyminen. Etuuskäsittelyssä toimeentulotuki käsitellään toimistotyönä, irrallaan varsinaisesta sosiaalityöstä. Etuuskäsittelijät tekevät nykyisin suurimman osan toimeentulotuen päätöksistä. Erityisesti pitkäaikaisasiakkaat jäävät usein kirjallisen etuuskäsittelyn asiakkaiksi.
Enemmistö työntekijöistä arvioi etuuskäsittelyn syrjäyttävän asiakkaita suunnitelmallisesta sosiaalityöstä.
Toimeentulotuki koetaan kuitenkin tärkeäksi sosiaalityön välineeksi. Työntekijät kokivat tuen taloudelliset kannustimet tärkeiksi, mutta riittämättömäksi.
Toimeentulotuen alentaminen jakoi työntekijöiden mielipiteitä. Osa työntekijöistä alensi tukea lähes aina, kun alentamisen ehdot täyttyivät, osa ei koskaan alentanut tukea. Toimeentulotukea haluttiin kehittää asiakastyön sisältöä kehittämällä, rakenteellisen sosiaalityön keinoin ja toimeentulotuen kannusteita ja asiakkaiden velvollisuuksia lisäämällä.