Vasemmistoliiton puoluekokoukselle valmistellussa esityksessä punavihreästä yhteiskunnasta luvataan, että asiakirja ei ole utopistinen, ja että siinä kerrotaan, miten tavoiteltuun yhteiskuntaan päästään. Asiakirjaluonnos ei täytä kumpaakaan lupaustaan.
Asiakirja ei voi olla uskottava ja realistinen, jos se ei perustu minkäänlaiseen nyky-yhteiskunnan ja mahdollisten tulevaisuuden kehityssuuntien erittelyyn. Punavihreäpaperi vaikuttaa satunnaisten mieleen pälkähdysten sekavalta kokoelmalta. Jotkut ideat ovat ihan kivoja, monet älyttömiä, mutta kokonaisuus on epäuskottava.
Se on myös sisäisesti ristiriitainen: siinä hahmoteltu yhteiskunta on hitaan tai olemattoman kasvun ”puna-vihreä idylli”, mutta toisaalta saman yhteiskunnan pitäisi tuottaa valtavasti nykyistä enemmän, jotta kaikki luonnoksessa tavoitellut hyvät asiat voitaisiin toteuttaa.
Paperia ei voi hyväksyä vakavasti otettavan ja yhteiskunnan kehitykseen aidosti vaikuttamaan pyrkivän vasemmistolaisen puolueen ohjelmalliseksi asiakirjaksi. Nyt Vasemmistoliiton puoluekokouksella onkin muutama vaihtoehto:
1) Parasta olisi hylätä luonnos ja jatkaa keskustelua siinä käsitellyistä asioista erilaisten pohjapapereiden perustalta. Jos sellaisen keskustelun pohjalta jotain kestävää syntyy, seuraava puoluekokous ehtii paperin aivan hyvin hyväksyä. Vasemmistoliiton ohjelma ja poliittinen asiakirja ovat voimassa, joten mitään ”ohjelmatonta” tilaa ei pääse syntymään. – Voidaan kyllä kysyä, mihin tällaista ”punavihreää ohjelmaa” edes tarvitaan, kun puolueella on jo ohjelma.
2) Toiseksi paras vaihtoehto olisi hyväksyä aivan toisenlainen asiakirja. Yritämme ehtiä luonnostella esityksen sellaiseksi vielä puoluekokoukseen. On selvää, että tulevaisuuden yhteiskunnan käsittely kokonaan uuden luonnoksen pohjalta olisi varsin tuskainen prosessi näin lyhyessä ajassa.
3) Nykyistä luonnosta korjaamalla voidaan tietenkin yrittää vielä saada jotain kunnollista aikaiseksi. Ajan vähyyden takia onnistumisen mahdollisuudet eivät vaikuta hyviltä.
Vasemmistoliitto on puoluekokouksessaan samassa valintatilanteessa kuin lukuisat vasemmistolaiset ja työväenpuolueet monia kertoja aikaisemmin: linjatako toimintaa uskottavaan ja todelliseen vaikuttamiseen pyrkivään suuntaan, vai valitako ”todellisen” vasemmistolaisuuden, pontevien julkilausumien ja hedelmättömän poliittisen ja yhteiskunnallisen opposition tie.
Mielestämme Vasemmistoliiton kohtalon kysymys on linjata toimintaansa uskottavaan, nykyaikaisen työväen- ja vasemmistolaisen puolueen suuntaan. Konkreettisimmin ihmisten poliittista aktiivisuutta mittaavat vaalien äänestysprosentit. Vasemmistoliiton kannatus on sen perustamisen päivistä supistunut, koska osa puolueen peruskannattajakunnasta on menettänyt siihen luottamuksensa.
Vasemmistoliiton pitääkin nyt keskittyä työväenliikkeen ja vasemmiston perusasioihin, joita ovat työ ja työehdot, toimeentulo, sosiaali- ja terveyspalvelut, koulutus sekä asuminen, ja totta kai luonnon, ympäristön ja kulttuuriperinnön suojeleminen. Näihin asioihin puolueen pitää avata tasa-arvoa ja demokratiaa korostava sosiaalinen näkökulmansa. – Samalla Vasemmistoliiton on suomalaisten mielissä yhdistyttävä myös kansainväliseen solidaarisuuteen ja rauhanpyrkimyksiin.
Vasemmistoliiton pitää olla omista lähtökohdistaan valmis avoimeen ja tasavertaiseen yhteistyöhön muun työväenliikkeen sekä ammattiyhdistysliikkeen ja poliittisen keskustan kanssa. Sellaisen yhteistyön voimin nykyiset sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutusjärjestelmä ja sosiaaliturva on rakennettu. Vain tällaisella yhteistyöllä hyvinvointiyhteiskunnan perusteet voidaan säilyttää, puhumattakaan jotain uutta rakentaa.
Taktisesti meidän on oltava valmiita yhteistyöhön vaikka kokoomuksen kanssa, jos sillä voidaan saada jotain aikaan, tai edes estää huonompien vaihtoehtojen läpimeno. Näinhän hallitusyhteistyössä on onnistuttu tekemään. – Jotkut vasemmistoliittolaiset ajavat silti puolueen lähtöä nykyisestä hallituksesta. He eivät kanna huolta siitä, että kaikki muut hallitusvaihtoehdot ovat työntekijöiden ja huonoimmassa asemassa olevien kannalta vielä paljon huonompia.
Vasemmistoliitosta pitää tehdä puolue, johon suurten kaupunkien lähiöiden, kehyskuntien ja taantuvien alueiden tavalliset työtätekevät, eläkeläiset ja työmarkkinoilta syrjäytetyt voivat luottaa ja jonka nuoret ja opiskelijat näkevät avaavan uskottavan vasemmistolaisen tulevaisuuden näköalan.
Edustuksellisessa kansanvallassa vaalit määräävät parlamentaarisen koneiston poliittiset voimasuhteet ja yhteiskuntapolitiikan suuntaa sitovat päätöksentekoryhmät. – Puoluekokouksessa määritellään Vasemmistoliiton tulevaisuutta sekä sitä, miten poliittinen aloitevalta siirretään vasemmalle.
uutiskirje 
