Vaaralliset ammatit
Rekan ohjaamo on yllättävän korkealla, lattiarajakin normaalipituisen ihmisen olkapään korkeudella. Henry ”Henkka” Berg kapuaa askelmat alas ketterästi.
– Onneksi on nämä turvakengät. Ennen astuttiin ties millä tossuilla liukkaallekin. Nämä pitävät, vaikka painavatkin, mies tuumii.
Liki 33 vuotta rekkaa ajanut Berg on murtanut jalkansa kertaalleen ja nyrjäyttänyt nilkkansa, kuten moni muukin kuljettaja. Kuorman purku on riskialtein vaihe, sillä pitkän matkan jälkeen kuljettajilla on kiire kotiin.
Näissä hyteissä myös asutaan.
– Lastatessa käsitellään kaikenlaisia köysiä ja vetokärryjä. Siinä on mahdollisuus vetää ne varpaillensa. Kiire on näissä hommissa se vaarallisin tekijä. Kun työtä tehdään urakalla, sitä tehdään vauhdilla.
– Nuorempana sitä hyppäsi lavalta alas, mutta polvethan siinä menevät. Koskaan ei saisi hypätä. Nyt onneksi malttaa käyttää tikkaita.
Kulumat polvissa saivat Bergin siirtymään turvallisempiin työtapoihin. Tikkaita ja maltin käyttöä hän suosittaa nuoremmillekin, sillä kulumat polvissa eivät parane.
Kuuma väsyttää
Kuumana hellepäivänä ajaminen väsyttää Bergin mukaan erityisesti.
– Kuumassa istuminen kuivattaa ihmistä. Pitää muista juoda riittävästi. Kun tulee ulos autosta ja tekee ruumiillista työtä, kyllä se hikoiluttaa.
Vaikka hytissä on ilmastointi, se on silti lämmin.
– Näissä hyteissä myös asutaan. Pitkillä matkoilla tuossa istuinten takana nukutaan. Viilennyslaitteen pitäisi olla pakollinen, jotta hytin saisi viileäksi ilman moottoria.
Kyse on rahasta, viilennyslaite maksaa parisentuhatta euroa.
Bergillä on takanaan kaksi viikkoa hyttiasumista. Edessä on muutaman päivän vapaa.
Kuormat vaihtelevat
Nykyisin DB Schenkerillä työskentelevä Berg ajoi vielä seitsemän vuotta sitten autolasteja Venäjälle.
– Ne kuljetukset hoidetaan nykyisin venäläisin voimin. Tekevät halvemmalla, Berg tuumii.
Nyt Bergin ajot suuntautuvat Ruotsiin. Paluumatkalla lastina oli maitotölkkejä, jotka jätettiin Hämeenlinnaan.
Toisinaan lastina on rautapellettejä. Silloin rekan katto avataan ja kuorma nostetaan lavalle nostureilla.
– Tässä kuljetetaan kaikkea mahdollista: paperia, rautaa, tyhjiä maitopurkkeja, Berg luettelee.
– Paperitehtaissa trukkikuskit ajavat joskus sikamaisen kovaa tuonne lavalle. Ne ottavat aika huonosti huomioon, että siellä voi olla kuljettaja seinän ja paperirullan välissä.
Sateella ja varsinkin talvella jäiseen aikaan lavalta voi pudota, jollei malta pitää turvallisuudesta huolta.
– Autojenkuljetusautot ovat vaikeita, kun liikutaan kapeilla laveteilla. Siellä on sattunut pahoja vahinkoja, pitkiä sairauslomia.
Pimeällä omat riskinsä
Pitkilläkin matkoilla kuljettajan täytyy pysyä hereillä. Hirvien lisäksi stressaavat itsemurhakandidaatit.
– Onhan se koko ajan jotenkin tiedossa, Berg toteaa.
Ajaminen yöaikaan voi väsyttää kokenuttakin. Bergin mukaan ammattikuljettajat noudattavat työaikalakia ja tauoista pidetään kiinni. Ajopiirtureita ei huijata.
– Ajoaikalain rikkominen on kallista. Ei se ainakaan mulle tuo rahaa yhtään enempää, jos yrittäisin rikkoa sitä, hän toteaa.
– Kolmesta rangaistuksesta otetaan kortti pois, silloin ei tule mitään rahaa mistään. Voi olla, että omistajakuljettajat rikkovat lakia, mutta tällaiset palkkamiehet eivät.