Matti Ahteen (s. 1945) tie Kellon kylän Piimäperän turvemökistä Helsinkiin vallan kammareihin on ollut komea. Se ei ole kuitenkaan ollut pelkää ruusuilla tanssimista.
Suurten menestysten vastapainoksi matkan varrelle on mahtunut myös karvaita pettymyksiä.
Ahde kertoo urastaan suomalaisen politiikan huipulle ja sieltä pois yhdessä toimittaja Timo Hakkaraisen kanssa kirjoittamassaan muistelmateoksessa Matti Ahde – Sähkömies.
Jo varhain kävi selväksi, ettei eteenpäin pyrkivällä nuorukaisella ollut aikomusta jäädä loppuiäkseen sähkömiehen ammattiin. Työväen Akatemian kautta ura urkeni sosialidemokraattisen nuorisojärjestön SNK:n Oulun piirin järjestöohjaajaksi.
Ahde tempautui vasemmistoaallon mukaan ja tie aukesi eduskuntaan ensi yrittämällä vain 24-vuotiaana.
Kalevi Sorsan ja Ahteen läheinen suhde on peruja juuri noiden vuoden 1970 eduskuntavaalien ajoilta. Tuoreena puoluesihteerinä Sorsa kävi Oulun piirissä vetoamassa, ettei Ahdetta pudoteta pois ehdokaslistalta, kuten SDP:n oikeaan laitaan suuntautunut piirijohto halusi.
Myös puolueen suunnittelupäällikkö Paavo Lipponen oli samaisessa myrskyisässä valintakokouksessa Ahdetta kirittämässä.
Se oli lähtöpiste Sorsan ja Ahteen 20 vuotta jatkuneelle taipaleelle, jota leimasi keskinäinen tuki ja luottamus.
Uudet voimat
Uudet voimat tai ”vasemmistosiipi”, jota Ahdekin edusti, olivat hänen mukaansa mukaan päässeet selkeästi niskan päälle 1970-luvun puoliväliin tultaessa.
Lopullinen käänne tapahtui Ahteen mukaan puoluekokouksessa 1975, jossa puoluesihteeri Kalevi Sorsa valittiin puolueen puheenjohtajaksi.
Hänen luottomiehiään olivat puoluetoimiston johdossa puoluesihteeri Ulf Sundqvist ja eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi noussut Matti Ahde.
Ahteen mukaan hänen valintansa eduskuntaryhmän johtoon oli 70-luvun alun mittaan vahvistuneen vasemmistosiiven voimannäyte. Vuoden 1975 jälkeen Ahde valittiin ryhmäjohtajaksi vielä seitsemän kertaa. Aina vuoteen 1982, jolloin hänen temmattiin ministerikiertoon.
Ahde kuului ”Sorsan poikiin”, puheenjohtaja Kalevi Sorsan ympärille ryhmittyneeseen aivoriiheen, johon kuului myös puoluesihteeri Erkki Liikanen.
Nimitys oli Pirkko Työläjärven keksintöä. Tiivistä yhteyttä pitänyt ja asioita keskenään pohtinut ja valmistellut porukka herätti närää niissä, jotka eivät tähän sisäpiiriin kuuluneet.
Urheilupolitiikkaa
Urheilupolitiikkaan ja valtion urheiluneuvoston puheenjohtajaksi Ahde nousi ilman omaa pyrkyä ja aiempaa kokemusta. Keskusta sieppasi opetusministeri Marjatta Väänäsen johdolla valtion nuorisoneuvoston puheenjohtajuuden demareilta ja Ahteelta sillä välin, kun pääministeri Kalevi Sorsa lomaili Keniassa.
Tempusta vimmastunut Sorsa järjesti kompensaatioksi valtion urheiluneuvoston puheenjohtajuuden keskustalta demareille ja Ahteelle.
Ahde toimi 17 vuotta Työväen urheiluliiton TUL:n puheenjohtajana. Hän oli keskeinen tekijä, kun TUL ja Työväen urheiluseurojen keskusjärjestö TUK yhdistyivät 70-luvun lopulla.
Vipinää SDP:ssä
Presidenttipelin asemia varmistellut Kalevi Sorsa ilmoitti vuonna 1987 jopa lähipiirinsä täydelliseksi yllätykseksi jättävänsä SDP:n puheenjohtajuuden.
Sorsan yllätyslähtö enteili yhden aikakauden päättymistä ja aiheutti vipinää puolueessa. Sorsa oli Ahteen mukaan ajatellut jatkajakseen jompaakumpaa luottomiestään, puoluesihteeri Erkki Liikasta tai Ahdetta.
Kumpikaan ei kuitenkaan puoluejohtajuutta himoinnut. Ahde oli jo katsellut itselleen ”siviilityöpaikan” politiikan ulkopuolelta Veikkauksen toimitusjohtajana. Siihen hänet myös Sorsan myötävaikutuksella (jälleen Sorsan) valittiin.
Ahde halusi kuitenkin päättää poliittisen uransa komeasti eduskunnan puhemiehenä. Veikkauksen toimitusjohtajan tehtävä sai jäädä pakasteviraksi, jonka aika tulisi hieman myöhemmin.
Puoluejohtajaksi valittiin Pertti Paasio. Jotta uusi puheenjohtaja olisi päässyt kunnolla puolueen ohjaksiin, Sorsa halusi hänet mukaan Harri Holkerin (kok.) sinipunahallitukseen.
Demariministerit eivät kuitenkaan halunneet luovuttaa paikkaansa uudelle puheenjohtajalle. Sorsa päätti pitkäksi venyneen vatvomisen jälkeen tehdä itse tilaa Paasiolle.
”Sorsan suuri virhe”
Ex-puheenjohtaja ei kuitenkaan halunnut väistyä hissun kissun takavasemmalle Suomen Pankin holveihin. Siirtoja piti harkita myös presidenttipelin näkökulmasta ja Sorsa halusi puhemieheksi Ahteen paikalle. Siihen ei Ahde kuitenkaan vapaaehtoisesti suostunut.
Vastahakoinen Ahde kuitenkin pantiin väistymän puhemiehen paikalta Sorsan hyväksi. Se rikkoi 60-luvun lopulta alkaneen toveruuden.
Ahde pitää puhemiehen paikan kaappaamista Sorsan poliittisen uran suurena virheenä. Hän uskoo sen jopa murentaneen Sorsan julkisuuskuvaa ja heikentäneen hänen mahdollisuuksiaan nousta presidentiksi.
Ahde toteaa, että vuoden 1989 puhemiesepisodi jäi ylittämättömäksi kynnykseksi miesten välille. Syvästi loukkaantunut Ahde alkoi nakella kiviä Sorsan presidenttitielle.
Ahteelle oli kaavailtu näkyvää paikkaa Sorsan presidenttivaalikampanjaan. Ahde kieltäytyi kunniasta.
Hiukan myöhemmin Ahde oli puhujana Oulussa Martti Ahtisaaren esivaalikampanjan avajaistilaisuudessa.
Sorsa hävisi puolueen avoimen esivaalin Ahtisaarelle. Yhden keskeisen syyllisen hän näki Ahteessa.
Ensimmäiset jäähyväiset
Jäähyväiset politiikalle Ahde jätti Lappeenrannan puoluekokouksessa 1990. Tai niin hän luuli.
Ahde oli toiminut 20 vuotta kansanedustajana ja 18 vuotta puolueen yhdessä valtakeskuksessa, puoluetoimikunnassa. Lisäksi hän oli vetänyt SDP:n eduskuntaryhmää kahdeksan vuotta ja toiminut kuusi vuotta ministerinä. Hän toimi keskustan lujasta vastustauksesta huolimatta perustetussa ympäristöministeriössä, Suomen ensimmäisenä ympäristöministerinä.
Politiikan jälkeen Ahde ryhtyi tekemään innolla uutta uraa Veikkauksen toimitusjohtajana. Se kuitenkin katkesi tylysti syytteisiin seksuaalisesta häirinnästä.
Tarkalleen ottaen Ahteen erottanut yhtiön hallitus ei koskaan ottanut kantaa väitteiden todenperäisyyteen. Erottamisen syy oli luottamuspula.
Ahde itse pitää kohteluaan oikeusmurhana. Hänet kaatoi julkisuus, eikä hänellä mielestään ollut todellisia mahdollisuuksia puolustautua syytöksiä vastaan.
Ahteen syyttävä sormi osoittaa erityisesti Helsingin Sanomia ja sen toimittajaa, joka oli Ahteen mukaan vuosikausia tehnyt pitkäjänteistä työtä Ahteen maineen mustaamiseksi.
Valtiopäivämies
Matti Ahteen uusi tuleminen eduskuntaan tapahtui vuoden 2003 vaaleissa.
Muistelmateoksen nimi ”Sähkömies” viittaa Ahteen juuriin. Ehkä sittenkin osuvampi nimi olisi ollut ”Valtiopäivämies”.
Ahde jätti eduskunnan vuoden 2011 vaaleihin. Hän oli toiminut kansanedustajana viidellä vuosikymmenellä.
lehti 