Jotkut merkittävät vaikuttajat täällä vasemmalla, muun muassa äskettäin uransa päättänyt europarlamentaarikko, kuulemma sanovat, etteivät he ole osallistuneet puolueensa vaalikampanjaan koska heitä ei ole pyydetty.
Johan nyt jotakin! Onko tänä neuroottisena aikana tosiaan eletty niin pitkälle, että liikkeen silmäätekeviä pitää erikseen pyytää? Eivätkö he enää ole velkaa muille kuin itselleen? Onko vain jäsenistön ja yksin puheenjohtajan velvollisuus kantaa vastuuta kokonaisuudesta?
Tosin eivät eurovaalit kovin innostaneet. Itsekin yli monta vuosikymmentä tämän liikkeen ympyröissä pyörineenä kävin vain vastahakoisesti äänestämässä, koska en pidä europarlamenttia tällä hetkellä todellisena vallankäyttäjänä tai lainsäätäjänä, koska sen kädet ovat suurten pörssiyhtiöiden, EU-komission ja Brysselin byrokraattien sitomat. Upeita sisätiloja ja komeita puheita toki riittää.
EU parlamentteineen ei minusta ole, ei ainakaan tänään Euroopan kansalaisten, ei varsinkaan suomalaisten, aito projekti, vaan kapitalismin eliitin ja suurpääoman keppi ja porkkana valtansa tueksi ja epädemokraattisten rakenteiden ylläpitämiseksi. Nykyinen lama on hyvä osoitus siitä. Sen seuraukset aiotaan sälyttää köyhien ja työn raskaan raatajien maksettaviksi. Varsinaiset laman aiheuttajat kelluvat taas pinnalla kuin ulosteet vedenkalvolla.
Kannatan silti yhteisiä eurooppalaisia rakenteita, jopa liittovaltiotakin, silloin jos ja kun se toteuttaa kansalaisten oikeutta puhua omalla mielellään ja kielellään, takaa vakaata demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta, ylläpitää rauhaa ja hyvää elämänturvaa.
Olen kansainvälisen ja kansalaisten Euroopan kannalla. Olen sitä mieltä, että Euroopalla on suuria mahdollisuuksia edesauttaa sosiaalisemman ja tasa-arvoisemman maailman rakentamista.
Mutta nykyinen EU-tahti on kiitämässä aika lailla pieleen. EU alkaa muistuttaa tehottomuudessa, mahtipontisuudessa ja byrokratiassa yhä enemmän sitä vainaja ”Suurta ja mahtavaa”, joka sortui omiin liian isoihin housuihinsa. Osin Euroopan unionin puhkuminen johtuu siitä, että sen on ollut pakko peittää virheitään liialla kiireellä ja laajentumisella, mahtipontisilla puheilla ja Lissabonin ja muilla sopimuksilla.
EU:n laajentuminen on näyttänyt yhä enemmän muunnokselta sadun sammakosta, joka puhkui ja puhkui ja poksahti. Erityisen surkuhupaisaa on ollut ottaa mukaan Itä-Euroopan uudet demokratiat, joissa on kaikenlaista kaaosta, muttei demokratiaa, jos ei puolalaista lihaa demokratiaksi lasketa. Ja tämä meno jatkuu. Nyt julistellaan suomalaisen komissaarinkin suulla Ukrainan mukaan ottamisen autuutta ja siihen päälle mausteeksi Georgiaa ja vieläpä Turkkiakin – vuonna 2014!
Lopuksi totean, että tuen vasemmistoliiton vanhaa ja uutta puheenjohtajaa. Kannustan vähäisine mahdollisuuksineni irlantilaisia, suomalaisia ja kaikkia Euroopan tavallisia ihmisiä vastustamaan Lissabonin sopimusta. On näet sitäkin luettu.
Kaikista korulauseista huolimatta on mieleen tullut ajatus, että siitä ei hyvää taida seurata, luki sitä millä mielellä tai kielellä tahansa.
uutiskirje 