Tanskalaisen Lars von Trierin kohufilmissä Antichrist (2009) pariskunta (Willem Dafoe ja Charlotte Gainsbourg) ajautuu elämänsä kriisiin. Naisen mieli järkkyy ja puoliso ryhtyy terapoimaan. Hoitosuhteen merkeissä siirrytään Eeden-nimiseen lomamökkiin. Siellä piru pääsee irti, mistä seuraa useita sukuelimiin kohdistuvia shokeeraavia episodeja.
Sairaskertomuksen ja taiteen välinen ero on joskus kuin veteen piirretty viiva. Elokuvan näkymät houkuttelevat sanomaan, että kirjoittaja-ohjaajalla piuhat ovat jossain määrin sekaisin. Tämä ei koske vain hänen tapaansa kuvata naissukupuolta.
Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että von Trier on Antichristissa uhmakkaan vimmainen etsijä, henkilökohtaisten tuntemusten ja päähänpinttymien yltiöpäisenä visionäärinä melkoinen hurjapää. Jopa käsivarakuvaus on mallikasta.
Antichrist on järeä taidepaukku sekä hyvässä että pahassa, parhaimmillaan se on julkean kaunis elokuva. Esimerkiksi naispäähenkilön fantasioima jakso metsäsillalla huokuu taitavaa tajuntasukeltelua: jaksossa Grimmin veljesten maailma kohtaa japanilaisen kauhufilmin.
Huikeassa epilogissa on suora lentoyhteys renessanssin alankomaalaisen taitajan Hieronymus Boschin kuuluisaan triptyykkiin. Eedenin puutarhasta helvettiin etenevän maalauksen nimi on Maallisten ilojen puutarha (1503–1504).
Antichrist. Yle Teema torstaina klo 23.25.
uutiskirje 
