Itse tehtyjen korttien joukosta nousee selkeästi yksi laji ylitse muiden, nimittäin taidegraafikkojen joulukorteiksi vedostamat teokset. Niistä erityisesti perinteisillä tekotavoilla tehdyt edustavat omassa arvoasteikossani oikeata joulukorttien aatelia!
Näitä menetelmiä ovat puupiirros, kuparikaiverrus, kuivaneula, etsaus, akvatinta, mezzotinto, litografia ja serigrafia sekä niiden erilaiset yhdistelmät. Ne ovat kortteja, jotka ovat samalla arvokkaita lahjoja. Luulisin, että ne ovat myös kaikkein työläimpiä itse tehtyjä kortteja. Erikoisuutensa ja rajallisen määränsä takia ne tavoittavat vain suppean kohderyhmän eivätkä yleensä pääse esille tekijöidensä näyttelyissä tai heidän tuotantoaan esittelevissä julkaisuissa.
Grafiikkakorttien esimerkiksi otin itseoikeutetusti taidegraafikko Pentti Kaskipuron joulutervehdykset. Kun hän ryhtyi johonkin, vaikkapa sitten lintujen ruokintaan, niin hän teki sen säännöllisesti ja tunnollisesti joka aamu, varmasti myös joulun aikaan. Tämä pitkäjänteisyys näkyi myös joulukorttien kohdalla.
Alku jouluna 1969
Ensimmäiset tiedossani olevat grafiikkavedokset lähtivät ystäville Korson Haikaratieltä vuoden 1969 jouluksi ja tämä tapa jatkui katkeamatta aina vuoteen 2008 saakka. Pentti merkitsi kortit teoskirjaansa yleensä numeroimattomana sarjana signeeraten ne joko taiteilijavedoksiksi, työvedoksiksi tai etenkin viime vuosina myös normaalilla sarjanumeroinnilla.
Ensi alkuun vedosten määrä liikkui reilussa parissakymmenessä kappaleessa mutta kasvoi vuosien varrella lisääntyneen tuttavapiirin myötä jopa 80 kappaleeseen.
Pentti halusi tehdä myös vedostuksen itse, korostaen sen merkitystä teoksen valmistumisprosessiin. Niinpä hän antoi isommat sarjat vasta vuoden 1997 jälkeen Tampereelle, Grafiikanpaja Himmelblaun luottovedostajansa tehtäväksi.
Kortit olivat ulkoasultaan pelkistetyn yksinkertaisia, mikä hyvin kuvasti lähettäjän vaatimatonta persoonaa. Ne oli vedostettu niin että itse aiheen saattoi taittaa karheareunaisen vedosarkin sisään, jonne hän myös kirjoitti tavanomaisen, lyhyen toivotuksen. Vastakkaisella sivulla oli lyhyt tervehdysteksti, yleensä: ”Rauhallista Joulua t. Ilta ja Pentti”.
Aiheet keittiöstä
Kortit eivät kuvanneet tyypillisiä jouluaiheita vaan noudattivat tekijän tuotannossaan omaksumaa linjaa, enimmäkseen siis keittiöstä tuttuja objekteja. Ensi katsomalla tuntui, etteivät niiden aiheet juurikaan liittyneet jouluun, mutta jo tovin tarkastelun jälkeen saattoi yhdistävä linkki löytyä. Joukkoon mahtui toki muutamia tutuista teemoista poikkeavia aihevalintojakin, kuten vuoden 1979 apina sekä vuosina 1995 ja 2008 lähetetyt kissat.
Graafikko Esa Riippa kertoi yhden hupaisan, Pentin lähettämiin kortteihin liittyvän muiston. Vedoskortit oli jo monasti pantu postiin totuttuun tapaan kummastakin suunnasta kun vuonna 1987 Esa löysi lumien sulettua korttikuoren vasta vapun tienoilla pihalta. Tussilla kirjoitettu toivotus oli ehtinyt liueta lähes arvattavaksi mutta pieni limppu sen sijaan säilynyt ihan kunnossa. Ei ollut uskaltanut kysyä joulun jälkeen, että mihinkäs tämän vuoden tervehdys on joutunut. Löydettyään kortin kertoi siitä Pentille, jota tapaus oli kovasti huvittanut.
”Ihan vaan omatekemä”
Pitkä yhtenäinen grafiikkakorttien sarja sisälsi vain harvoja poikkeuksia, jos mukaan ei lueta joinakin vuosina useista eri korttiaiheista koostuvia lähetyksiä.
Vuonna 1978 Pentti joutui vedostamisesta aiheutuneen, ranteessa ilmenneen jännetuppitulehduksen vuoksi turvautumaan painettuihin kortteihin, joissa kuva-aiheina olivat kuitenkin hänen omat teoksensa. Pentti muisti että joku oli ihan ääneen ihmetellyt kun ei saanutkaan totuttua grafiikkavedosta!
Myös aiemmin vedostetun sarjan vapaat kappaleet ja samaa aihetta edustavat työt saattoivat sopia joulutervehdykseksi. Muistuu mieleeni, että kun jonkin joulun jälkeisen tapaamisemme yhteydessä kiitin saamastani huomionosoituksesta, niin Pentti totesi omaan tyyliinsä ”no sehän on vaan sellainen omatekemä.” Jouduttuaan sairaalaan vuoden 2009 joulukuussa hän jaksoi vielä murehtia, ettei kyennyt totuttuja tervehdyksiä lähettämään.