Roskattomuus tekee hyvän mielen

Roskaaminen on Roska päivässä -liikkeen perustajan Tuula-Maria Ahosen mukaan huono tapa, josta voi oppia pois. Juomapulloista maksettava pantti on tarkoitettu kannustamaan kierrätykseen, mutta silti pulloja löytyy luonnosta.

Roskaton ympäristö on myös turvallisuuskysymys. Käärepapereihin ja koiranjätöksiin voi liukastua.

Roskaaminen ei lopu selittelyllä eikä siunailulla. Ohjat voi ottaa omiin käsiin ja ryhtyä toimimaan.

– Olen pyytänyt ja saanut kaupungilta lisää roskapönttöjä, Ahonen toteaa.

Ahonen on pyytänyt luvan kaupungin roskapönttöjen somistamiseen. Niinpä kahden roskiksen kylkeen on maalattu koira ja kissa. Läheisen marketin roskapönttöihin Ahonen on kauppiaan luvalla liimannut laminoituja luontokuvia.

– Roskaisuus tekee asuinalueesta slummimaisen ja latistaa asukkaiden mielialaa. Kokemuksemme mukaan kauniita ja hauskoja roskapönttöjä käytetään mieluummin.

Ahosen kotiseutu näyttääkin siistiltä, sillä paikalliset asukkaat ja koululaiset on vihitty liikkeen toimintaan.

Kansainväliseksi paisunut liike

Roska päivässä -liike on saanut kannattajia ja huomionosoituksia yhteiskunnan päättäjiltä. Näkyvimmät liikkeen suosijat ovat presidentit Tarja Halonen ja Sauli Niinistö. Myös Suomen suurlähettiläät ulkomailla ovat levittäneet roskankeräys-ideologiaa kohdemaihinsa.

– Jäseniä on jokaisella maailman mantereella, Ahonen kertoo.

Roska päivässä -liikkeen jäseneksi pääsee, kun kerää roskan. Vapaaehtoisella jäsenmaksulla kustannetaan muun muassa kouluvierailuja.

Liikkeen päämäärän sisäistäminen saattaa johtaa ympäristön uudenlaiseen havainnointiin.

– Ympäristötutkija Jari Lyytimäen mukaan päivittäinen hyvä teko madaltaa kynnystä tehdä lisää hyviä tekoja, Ahonen mainitsee.

Vaara lapsille ja eläimille

Lasinsirut ja muut maahan jätetyt roskat antoivat Tuula-Maria Ahoselle aiheen perustaa Roska päivässä -liikkeen vuonna 2000.

– Jouduin kieltämään lapsiltani paljain jaloin kävelyn hiekkarannalla. Myös kotitalomme takana olevalla kalliolla kissojen oli vaarallista ulkoilla, Ahonen kertaa vuosien takaisia kokemuksiaan.

Liikkeen yksinkertaisena tavoitteena on, että jokainen kansalainen kerää yhden roskan päivässä. Ahosen mukaan roskan kerääjä lopettaa oman roskaamisensa sisäsyntyisesti.

Leipäpussi tai ohut, muovinen hedelmäpussi riittää varusteeksi.

– Pussilla suojaan kättäni, kun nostan esimerkiksi likaisen roskan jäteastiaan. Pussiin voi myös kerätä roskia ja laittaa ne kerralla roskapönttöön, Ahonen vinkkaa.

Tempauksiakin järjestetään. Useat kuorot ovat tehneet Laulavia Roskakävelyjä. Ahonen jakoi lähialueensa kahdella bussipysäkillä roskapihtejä, jotta matkustajat voivat bussia odotellessaan kerätä roskia.

– Bussia odottavat ulkomaalaiset innostuivat kovasti, sillä roskia kerätessä tuli myös puhuttua suomalaisten kanssa.

Roskien keräämiselle ei ole fyysisiä vaatimuksia tai ikärajaa. Nuorin kerääjä on ollut yksivuotias, vanhin 92.

Miniroskis kulkee mukana

Roskaliikkeessä on syntynyt miniroskis-innovaatio. Miniroskis on ilmainen kierrätyspurkki, kuten filmi- tai lääkepurkki. Sen voi tuunata mieleisekseen ja pitää aina mukana.

Maailman yleisin ja maaperää myrkyttävä roska, tupakantumppi, tai loppuun pureskeltu purkka voidaan maahan heittämisen sijasta laittaa taskussa kulkevaan purkkiin.

Olennaista miniroskiksessa on tiivis kansi sekä taskuun sopiva koko.

– Koululaiset ja kuvataideopiskelijat ovat tehneet todella upeita miniroskiksia, joista on järjestetty useita taidenäyttelyitä.

Ahonen vinkkaa antamaan kauniin miniroskiksen vaikkapa tupakoinnin lopettamista suunnittelevalle uudenvuodenlupauksen tueksi.