Linjakas ja hienovarainen psykologinen draama vie ranskalaisissa elokuvissa toistuvan perhe- ja ystäväpiirin kesänvieton astetta intiimimmälle tasolle. Näin jo ensimmäisillä kuvilla.
Kesä on pian ohi, syksy-, talvi- ja kevät-jaksot pyöräyttävät ympyrän umpeen. Neljään vuodenaikaan liittyvä symboliikka mukautuu tarinan kaareen sopivan yleisluontoisesti.
Isabelle: Nuori & kaunis on tavanomaisuudet kiertävä, vähemmän hohdokas kehitystarina. Nimihenkilön 17-vuotissynttäreitä juhlitaan kesälomalla. Jokseenkin saman tien menee neitsyys tyyliin ”nyt sekin on tehty”.
Taustalla ovat enemmän seksuaalikulttuuriset paineet kuin viehtymys puolituttuun partneriin. Asiaa tarkennetaan myöhemmin luokkatoverin vastaavalla kokemuksella (”hirveetä!”).
Miksi, jää vastaamatta
Syksy tuo tullessaan uudenlaisen lukiolaisen.
Isabelle sonnustautuu elegantin naisellisiin vetimiin, suuntaa hotelliin ja koputtaa oveen. Kuusikymppisen asiakkaan myöhempi kohtaaminen tuo tapahtumiin dramaattisen käänteen.
Uusperheen äidin järkytys on melkoinen, kun hän saa poliisien kertomana kuulla jälkeläisensä läksynlukureissujen todellisen luonteen. Katsojalle asia osoitetaan lyhyillä näytteillä valikoitujen asiakkaiden kanssa.
Mikä saa vakavaraisen porvarisperheen teini-ikäisen jälkeläisen ryhtymään osa-aikaiseksi prostituoiduksi? Sosiaalipsykologisesti erittäin kiinnostavaan kysymykseen ei tietenkään anneta suoraa vastausta. Asiaa kyllä puidaan etenkin äidin suulla sekä parissa lyhyessä kohtauksessa psykiatrin vastaanotolla.
Viime kädessä vastauksen haku jätetään katsojan kontolle.
Elokuvallinen ilmaisu kunniassa
Ranskalaisfilmi edustaa mallikkaasti kerrontaperinnettä, jossa elokuvallisen ilmaisun painoarvo on kunniassaan.
Sanotaan, että yksi kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Toisaalta tuo kuvakin on aina jossain määrin rajallinen. Elokuva havainnollistaa tyylikkäästi, miten ihmismielen kätköissä muhivien tuntemusten kirjo on laaja. Ei kun tulkitsemaan …
Avoin lopetus on esimerkillisen toimiva. Katsoja voi vain arvailla, mihin vie tytön tie tästä eteenpäin.
Kirjoittaja-ohjaaja Francois Ozon päivittää maineikkaan Eric Rohmerin elokuvien maailman tylylle 2010-luvulle. Sille tarjoaa erään hyvän taustan kohtaus, jossa Isabelle ja luokkatoverinsa lukevat ja erittelevät runoilijalegenda Arthur Rimbaud’n tekstiä nuoresta rakkaudesta 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Ajat ovat kovat, hymähtää eräs Isabellen asiakkaista. Repliikin taustalla välkkyvät tiedot naisopiskelijoiden tavasta rahoittaa opintojaan prostituoituina. Asiaa käsittelee lähemmin Juliette Binochen tähdittämä Elles (2011).
Perhe ei ole entisensä
Ozonin opus hahmottaa ajan henkeä johdonmukaisen viitteellisesti. Elokuvan avaintermejä kuten nuoruus, hämmennys, etsintä, seikkailunhalu, seksi, raha, internet ja porno on sinänsä helppo lukea, mutta niiden yhdistelmät eivät välttämättä ole yksiselitteisiä.
Joka tapauksessa aivan kuin oltaisiin jonkinlaisella murtuvien idyllien maaperällä, ainakaan perhe ei ole entisensä. Isabelle on toki poikkeustapaus, mutta hahmo antaa silti aavistuksen usein toistetusta näkemyksestä, että nykynuorison ihanteet sykkivät entistä yksilö- ja rahakeskeisempinä.
22-vuotias Marine Vacth on mukautunut ihmeen aidosti ikäistään nuoremmaksi. Roolityö tuo läsnäolon voimallisuudessa mieleen Cate Blanchettin pian toivottavasti oscaroitavan suorituksen Blue Jasminessa.
Isabellea kehutaan kauniiksi, mutta voi myös puhua hyvännäköisyyden pintakiillosta. Syvemmin roolihahmoa kuvastavat termit kalsea, ylimielinen, hämmentynyt, surumielinen, voitonriemuinen tai kyyninen. Ne välittyvät eri käänteissä luontevasti Marine Vacthin kasvoilla.
Ei vähiten päätösepisodissa, jossa tavataan paneutuneena näyttelijäohjaajana tunnetun Ozonin luottonäyttelijä Charlotte Rampling.
ISABELLE: NUORI & KAUNIS (Jeune & jolie, Ranska 2013). Käsikirjoitus ja ohjaus: Francois Ozon. Kuvaus: Pascal Marti. Musiikki: Philippe Rombi. Pääosissa: Marine Vacth, Geraldine Pailhais, Frederic Pierrot, Johan Leysen.
uutiskirje 
