Nihilismin ABC osa 10
Helppoheikkien huutomyynti toreilla kiellettiin vuonna 1961 voimaan tulleella lailla, joka kielsi kauppaamasta tavaroita kovaan ääneen tai tarjoamasta niitä kaupaksi huutamalla.
Vuonna 1963 Apu-lehti ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjestivät Helsingin kauppatorilla helppoheikkien huutokilpailut. Leea Virtanen on koonnut kilpailusta nauhoitettuja otteita kokoamaansa Kansanviisauden kirjaan (WSOY 1991).
Helppo tarkoittaa kevyttä, vaivatonta, mukavaa, halpaa sekä huojennusta ja helpotusta. Mainostamisen pohjana on murresana mainoa, kehua, päivitellä, ylistää.
Helppoheikkien markkinapuhe meni jotenkin siihen tyylin, että ostakaa nyt hyviä partakoneita halvalla. Ei tartte vettä eikä partavaahtoa, kun näillä partansa ajaa niin vesi tulee silmistä ja vaahto suusta.
Kylläpä näillä kynillä on menekkiä. Taitaa olla tässä pitäjässä useampiakin vekselinväärentäjiä, mutta vaikka menekki on näin hyvä, täytyy minun jättää muutama kynä kotiin vietäväksi, kun minulla on siellä kahdeksantoista mukulaa ja iso akka. Minä otin ison akan kun sain samalla hintaa. Ei sillä juuttaalla muuta tie, mutta on se pojat kuulkaa kesällä hyvä auringonvarjo. Viime kesänä ostin sille polkupyörän, niin piti tänä kesänä ostaa niittokone, että saatiin akan pyörään sopivankokoinen satula. Pääsee ajamaan pyörällä nyt sekin.
Tästä kun ostatte äänenvaimentimen, eli puukon, niin tällä kun iskee miehen seinään kiinni, niin siinähän pysyy sen aikaa että ehtii vielä hakemaan kirveen ja kaikki lähtee viirellätoista!
Tämä onkin siitä harvinainen liike, että täällä myyvään tavara sillä hinnalla millä se menee, eli halavalla.
Kelle kelpaa tää, tänne, sieltä kuuluu ne sointuvimmat suomenkielen lauseet, se on sitten mukava sana tuo ”tänne,” teijän ei tarvihe puhua mitään muuta kuin ”tänne” taikka ”minä otan,” mä hoitelen nää muut asiat.
Mitäs se tuo naapurin kojun helppoheikki oikein tuolla mylvii, ihmisraunio siellä. Ajatelkaa: häneltä vois kääntää polvilumpiot toiste päin, niin on valmis ajokoira. Ainakin juoksussa pärjää, kuinka lie astunta? Menkööt kolme lusikkaa viiteentoista ja neljä lusikkaa viirellätoista, kaikki taas viirellätoista. Nyt ei oo syöminen tyyristä, ei kannata syörä sormineen niinkuin meirän kylän porsaat.
Tavara kun ei maksa mulle mitään, kun mulla on niin hirveen suuri suku ja pitkäjalkaisia velipoikia. Tosin yksi niistä ei nyt päässyt tänne, kun sillä on tuolla Sukevan suolla ojaurakka kesken. Viime viikolla kirjoitti kotia, että kyllä täällä oikein hyvin menee. Neljältä panevat kopin ovet kiinni ja toivottavat hyvää yötä. Mutta ihan hankintahintaan en kuitenkaan velipoikien hankkimia tavaroita myy, ja tässähän jo viimeisiä lusikoita viijäänkin ja viirellätoista menee….
Eikä minun kahdeksantoista lapsisen perheen päämiehen näitä lusikoita teille lahjoittaa kannatakkaan. Kaikenlaista sitä lapsiperheessä nykyään tarvitaan. Tänä aamunakin kun kotoa läksin, niin pienin mulle rappusilta vilkutti ja sano: ”Isi, muista ajoissa jouluviinat”!”
Kyllä sinäkin siellä taaempana seisova melkein normaalilta vaikuttava mies sen itsekin hyvin tiedät, että kyllä sitä mies kuin mies vieraita ämmiä kapakassa juottaa niin, että punaväri huulilta katoaa, mutta viepäs omalle eukollesi täysi lastillinen viinaa, niin tuntuu, että olisi tarjoamassa myrkkyä sairaalle!
Mutta ei minun puheisiini suuttua saa kun minäpä en ole normaali, enpä ole edes normaalimaastakaan. Isää mulla ei oo eikä äitiä, mä oon niitä koeputkilapsia! Minulla on sitten niin mukava heila tässä pitäjässä. Se on vasta viistoistakesänen yli kuuvenkymmenen…
Helppoheikkeihin verrattuna nykyajan markkinamiehet ovat totisia torvensoittajia.
Tässä 20-osaisessa juttusarjassa käsitellään vähättelyyn ja mitätöintiin tähtäävän nihilismin ilmenemismuotoja eri näkökulmista, ja miten se on ilmennyt eri aikakausina.
uutiskirje 
