Vasemmistoliiton ministereiden lähtö hallituksesta sai aikaan ministerivajeen, jota ei nyt kuitenkaan täytetä. Kokoomuksen ja demareiden tekemää päätöstä ovat ainakin itse osapuolet kehuskelleet säästötoimena. Kaikkine seurannaisvaikutuksineen niin voisi säästyä joitakin satoja tuhansia euroa. Onhan sekin tietysti kotiinpäin, mutta ei sillä kovin merkittävästi ainakaan lainoja takaisin maksella.
Varsinaiset ”säästöt” jäävät ilmeisesti kuitenkin saamatta, sillä nyt näyttää siltä, että ainakaan ”sivukuluissa” ei säästöä tule. Vasemmistoliiton viiden erityisavustajan sijalle nimittäin aiotaan palkata viisi uutta avustajaa, yksi jokaiselle hallituspuolueelle.
Ministeripaikkojen täyttämättä jättäminen oli poliittinen päätös, samoin kuin ministereiden määrä ylipäätään. Suuret hallituspuolueet halusivat kautta rantain nyt viestittää, etteivät ne vasemmistoliiton ministerin paikat niin kovin tärkeitä olleet, kun jäljelle jääneet ministerit pystyvät ne hoitamaan ikään kuin toisella kädellä. Näinhän ei oikeasti ole.
Kannattaa muistaa sekin, että kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki on ollut myös puheenjohtajakuusikon jäsen, mikä on vienyt runsaasti hänen ajastaan ja työpanoksestaan. Liikenneministeri Merja Kyllösen tehtävien siirto kuntaministeri Henna Virkkuselle taas johtui pitkälti siitä, että Virkkusen työt hallituksessa on pääosin tehty. Kunta-asiat menevät eteenpäin nyt omalla voimallaan, jos menevät.
Hallitus pystyy laskettelemaan viimeisen vuotensa pienemmälläkin ministerijoukolla, sillä suuria poliittisia kädenvääntöjä ei enää näytä olevan edessä, kun kuntauudistus tarpoo paikallaan ja sote-uudistus muokkautuu lainsäädännöksi virkamiesten käsissä.
uutiskirje 
