Johtuu ehkä piinaviikosta, että olen viime päivinä ajatellut seitsemää kuolemansyntiä, joiden listaa ainakin roomalaiskatolinen kirkko edelleen pitää voimassa. Syntien nimitykset ovat ajan saatossa vaihdelleet, mutta tiettävästi ne edelleen perustuvat Vanhan testamentin sananlaskuun, jossa sanotaan: ”Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta, sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan, väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.”
Kumma kyllä sananlaskussa ei mainita ahneutta, joka eri listoissa vakiintuneesti on mukana. Seitsemän kuolemansyntiä ovat ylpeys (ylimielisyys, turhamaisuus), kateus, viha (vihamielisyys), laiskuus (hengen velttous), ahneus, ylensyönti (kohtuuttomuus, mässäily) ja irstaus (hekumallisuus). Joissakin listoissa mainitaan kateuden, laiskuuden ja ylensyönnin sijaan tottelemattomuus, epäjumalanpalvelus ja varkaus.
Me täällä maallistuneessa maailmassa, läntisen markkinatalouden piirissä elämme hämmästyttävän synnitöntä elämää. Monet kuolemansynneistä on kulttuurissamme nostettu suorastaan hyveiksi, joiden noudattaminen käytännössä merkitsee menestyksellistä elämää sekä aineellisesti että henkisesti.
Seksuaalisuus on läsnä kaikkialla, ja seksillä voi myydä mitä tahansa suklaapatukasta pikkutyttöjen vaatteisiin.
Ylpeys on maailmankaikkeuden ensimmäinen synti, sillä juuri ylimielisyyttään Aatami ja Eeva viis veisasivat luojansa omenansyöntikiellosta. Näin he oppivat tuntemaan hyvän ja pahan, ja ihmiskunta pääsi toteuttamaan halunsa mukaan muita kuolemansyntejä, kuten ahneutta. Mutta nykykulttuurissa ahneus on hyve. Ihmisen laji on onnistunut valloittamaan koko maailman, kun mikään ei hänelle riitä, ja nyt tähyillään jo toisia tähtiä, että päästäisiin miehittämään nekin. Kun mammonaa ja vaikutusvaltaa on ahnehdittu, on oikein liittyä niihin ylpeisiin ja ylimielisiin, jotka kokevat, että yhteiskunnan normit eivät koske heitä, ja lakeja voi ihan hyvästä syystä rikkoa.
Kateus ei voi olla synti, koska on voimavara. Kateellinen ihminen terhentäytyy ponnistelemaan kaikin voimin saavuttaakseen sen, mitä toisella on, ja enemmänkin. Näin yhteiskunnan pyörät pidetään pyörimässä ja tuotetaan yhteistä hyvää.
Viha nostettiin tunteiden parhaimmistoon jo muutama vuosikymmen sitten, kun hoksattiin, miten voimaannuttavaa ”terve” viha on. Ihmisen on aika ajoin saatava purkaa sisälleen pakkautuneet vihan möykyt, etteivät ne myrkyttäisi häntä vaan mieluummin jonkun muun. Vihaa puretaan myös kollektiivisesti ympäri maailman, vihatonta hetkeä ei ihmiskunnan historiassa liene ollutkaan. Joku aina hyötyy, sillä mitä valtavampi vihanpurkaus, sitä tehokkaampi piristysruiske se on maailman rahamarkkinoille.
Laiskuus eli hengen velttous on suotavaa silloin, kun ihminen pitää taukoa muusta pahanteosta. Laiskuutta ruokitaan aivottomalla viihteellä ja muulla sisällyksettömällä ajankululla. Erityisen suositeltavaa on väkivaltaviihde ja väkivaltaiset kilpaurheilulajit, sillä ne pitävät sopivasti yllä myös energisoivaa vihaa. Laiskuudesta voi kehittyneessä yhteiskunnassa luoda itselleen elämäntavan, tosin silloin on hillittävä ahneutensa ja tyydyttävä aineellisesti kohtalaisen vähään.
Ilman ylensyöntiä kuihtuisi päivittäistavarakauppa, ravintolabisnes, makeis- ja roskaruokateollisuus, kakkublogaajat jäisivät työttömiksi, ja terveysmarkkinat olisi äkkiä ongelmissa. Laihdutusbisnes voisi kerrassaan kuihtua pois, ja mistä lööppi- ja naistenlehdet sitten ammentaisivat ns. asiasisältöä? Onneksi ihmislaji on kyltymättömän ahne myös syömisen suhteen, kaiketi perintönä kivikaudelta, jolloin oli syötävä niin paljon kuin napa veti, koska ei tiennyt, milloin saalista saataisiin seuraavan kerran.
Entäpä irstaus? Mikä ylipäätään voisi edustaa irstauden syntiä kulttuurissa, jossa estoton itsensä toteuttaminen seksuaalisesti on keskeinen arvo? Seksuaalisuus on läsnä kaikkialla, ja seksillä voi myydä mitä tahansa suklaapatukasta pikkutyttöjen vaatteisiin. Porno on vapaata ja tyrkyllä kaikille, ja prostituution laillisuuden puolesta kiivaillaan kiihkeästi. Runsas ja pidäkkeetön sukupuolielämä on myös vanhusikäluokalle sekä psyykkisen että fyysisen terveyden paras tae.
Siunattu synnitön elämä päästää meidän monenlaisista omantunnon taakoista varsinkin, kun keskeisenä ohjenuorana kulttuurissamme on syyllistämisen ja syyllisyyden kieltäminen. Ihmistä ei saa syyllistää eikä hän itse saa syyllistää itseään, tekipä mitä tahansa, sillä kaikilla teoilla on omat syvälliset syynsä ja motiivinsa, joita täytyy ymmärtää.
Pääsiäistä kuitenkin vietämme, ja jotkut menevät kirkkoonkin kuuntelemaan Kristuksen kärsimyshistoriaa. Jesse oli kyllä kiva kundi, kuten modernit papit opettavat, ja rohkea, kun hoiti isän määräämän lunastusoperaation. Mutta mistä hän meidät oikein joka pääsiäinen lunastaa, kun emme ole syntiä tehneet?
Googletin tiedon, että katolisen kirkon arkkipiispa nimeltä Gianfranco Girotti on luonut aikaamme paremmin sopivat seitsemän kuolemansyntiä. Ne ovat ympäristön saastuttaminen, geenimanipulaatio, ylenpalttisen vaurauden kerääminen, köyhyyden aiheuttaminen, huumekauppa ja huumeiden käyttö, moraalisesti kyseenalaiset kokeilut ja ihmisen perusoikeuksien rikkominen.
Sopivan yleisluontoisia ja tulkinnoille alttiita syntejä, ettei henkilökohtainen sielumme satutu.
Iloista pääsiäistä!
Kirjoittaja on Joensuussa asuva kirjailija.
uutiskirje 
