Kun perintäyritys Lindorffia pari vuotta sitten hiillostettiin julkisuudessa veroparatiisikytkyistä, yhtiö julkisti tiedotteen, jonka mukaan yhtiö ei missään tapauksessa ole rekisteröity Jerseyhyn.
Yhtiö selosti Lindorff Groupin olevan rekisteröity Ruotsiin, mikä pitääkin paikkansa. Sen omistajat Altor (50 prosenttia) ja Investor (50 prosenttia) taas pitävät majaa Jerseyssä – Lindorffin mukaan ”jotta rahastojen 60 institutionaalista omistajaa välttyisivät kaksinkertaiselta verotukselta”.
Tämä on veroparatiisiajattelun ydinperustelu. Jotta monessa maassa toimivat yhtiöt välttyisivät ”kaksinkertaiselta” verotukselta, ne siirtävät kirjansa veroparatiisiin, jossa ne välttävät verotuksen kokonaan.
Pankkitili veroparatiisissa sulkee ovet kotimaan veroviranomaisten edestä.
Kirjanpitotemppuja, joilla siistin näköisesti siirretään rahaa yhtiöiden ja konsernien sisällä ja yhtiöiltä omistajayhtiöille, on lukuisia. Pääsääntö on, että kulut kirjataan yritysten tosiasiallisissa toimintamaissa, jolloin verotettavaa voittoa ei jää. Voitot taas kirjataan veroparatiisiyhtiöihin, jolloin veroa ei lopulta tarvitse maksaa.
Maailmankaupasta arviolta jopa 60 prosenttia käydään yhtiöiden sisällä. Omistaja saattaa esimerkiksi myydä omistettavalle hallintopalveluita niin monella kymmenellä miljoonalla kuin voiton nollaamiseen tarvitaan. Onpa jossain konsernissa kaupattu sisäisesti laatikkokaupalla kuulakärkikyniä 8 000 punnalla kappale. Rahaa voidaan myös lainata ja lainoja ketjuttaa tavalla, joka muuttuu mahdottomaksi kontrolloida.
Aiheesta enemmän keskiviikkona 30.4. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Osta näköislehti Lehtiluukusta.