Attac ja Kepa vaativat Suomeakin aktivoitumaan
Kansainvälinen valuutanvaihtovero eteni toukokuun lopulla aimo askeleen, kun uudenlaista kehitysrahoitusta pohtiva pilottiryhmä (Leading Group on Solidarity Levies to Fund Development) päätti alkaa selvittää sen käyttöönottoa. Pariisissa pidetyssä kokouksessa muodostettiin pienemmän maaryhmän työryhmä, joka selvittää veron toimeenpanoa juridisesta ja teknisestä näkökulmasta.
Kokoukseen järjestönsä edustajana osallistunut Suomen Attacin varapuheenjohtaja Henri Purje pitää päätöstä hyvin merkittävänä.
– Jo aiemmin on tehty selvityksiä, mutta tässä on ideana, että selvitys johtaisi myös toimeenpanoon, Purje korostaa.
Rikkaista maista alkunsa saanut talouskriisi lisää köyhien maiden avuntarvetta entisestään.
Hanke on laajapohjainen: Pariisin kokouksen alkaessa ryhmässä oli mukana 58 maata. Kokouksessa siihen liittyivät uusina Japani, Romania ja Euroopan komissio. Ryhmä syntyi muutama vuosi sitten Ranskan silloisen presidentin Jacques Chiracin ja Brasilian presidentin Luiz Inácio Lula da Silvan köyhyyden vastaisen aloitteen ympärille.
Pariisissa oli esillä 0,005 prosentin suuruinen vero kaikista suuruudeltaan tietyn alarajan ylittävistä valuutansiirroista. Minimaalisen pienestä prosentista huolimatta verolla arvioidaan saatavaksi vuositasolla kokoon 30–60 miljardia dollaria, joka käytettäisiin köyhien maiden saaman kehitysavun lisäämiseen.
Rikkaista maista alkunsa saanut talouskriisi lisää köyhien maiden avuntarvetta entisestään, koska vientitulot vähenevät, siirtolaisten rahalähetykset pienenevät ja kehitysapukin saattaa supistua. Samalla niitä koettelevat ilmasto- ja ruokakriisi.
Tärkeä
päänavaus
Valuutansiirtoveroa kutsutaan yleisesti Tobinin-veroksi Nobel-palkitun taloustieteilijä James Tobinin mukaan, joka kehitti sellaisesta ensimmäisen mallin. Nyt suunniteltavasta verosta Purje ei mielellään käytä sitä nimeä.
– Tobinin ideahan oli valuuttamarkkinoita vakauttava mekanismi. Tässä vero on ensisijaisesti kehitysrahoitusinstrumentti. Sen päätarkoitus olisi saada lisää rahaa virallisen kehitysavun lisäksi, ei niinkään vakauttaa valuuttamarkkinoita.
Tärkeintä Purjeen mukaan on kuitenkin tässä vaiheessa se, että jonkinlainen vero saadaan aikaan. Nytkin kehitteillä olevalla verolla saattaa olla myös vakauttavaa merkitystä, mikäli valtioilla on mahdollisuus nostaa veroprosenttia spekulatiivisen hyökkäyksen sattuessa tai markkinoiden muuttuessa epävakaiksi.
– Koska meillä ei vielä ole kansainvälisiä veroja, nyt olisi tärkeää saada pää auki jossain, ja tämä vaikuttaisi pisimmälle menevältä aloitteelta siihen suuntaan, säestää Attacin Tobinin vero -kampanjan vetäjä Mikko Sauli.
Saman maaryhmän puitteissa on aiemmin kehitelty lentomatkustajamaksu, jonka tuotto käytetään kehitysyhteistyöhön ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Toistakymmentä maata on ottanut tai ottamassa sen käyttöön.
– Uskoisin, että valuutanvaihtovero etenee pilottiryhmässä samaan tapaan ikään kuin halukkaiden koalition kautta. Lentomaksu on pikku hiljaa levinnyt ja lisää maita on liittynyt mukaan, Sauli sanoo.
Toisin kuin monet uskovat, valuutanvaihtoveron toteuttaminen ei attacilaisten mukaan edellytä kaikkien maailman maiden mukanaoloa. Brasilialla, Perulla ja Chilellä on jo ollut käytössä sen kaltaisia järjestelyjä.
Suomi mukana
tunnin
Mitä tekee Suomi? Innovatiivisten kehitysrahoituslähteiden edistäminen on kirjattu sekä nykyiseen hallitusohjelmaan että kehityspoliittiseen ohjelmaan. Suomi kuuluu myös veroselvityksestä päättäneeseen pilottiryhmään. Purje ei kuitenkaan Suomen edustajaa Pariisin kokouksessa nähnyt.
Samaan aikaan samassa rakennuksessa järjestettiin OECD:n kehitysapukomitean korkean tason kokous, jossa Suomea edusti ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen (kesk.). Mukana oli myös ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston korkeita virkamiehiä.
Kehityspoliittisen osaston yksikönpäällikkö Pekka Hukka sanoo Suomen osallistuneen myös kehitysrahoituskokoukseen.
– Pariisin OECD:n suurlähetystön virkamies Lauri Taro osallistui enemmän tähän kokoukseen, mutta käsittääkseni ei koko aikaa. Helsingistä ei ollut mahdollista lähettää edustajaa, koska resurssit olivat kiinni muissa asioissa, muun muassa YK:n finanssikriisikokouksen valmisteluissa, Hukka sanoo.
Taro vahvistaa Viikkolehdelle olleensa paikalla, mutta vain yhtenä päivänä noin tunnin ajan.
Hukan mukaan ministeriössä perehdyttiin sekä etu- että jälkikäteen kokouksen asiakirjoihin.
– Meillä oli hyvä käsitys siitä, mitä siellä tulee tapahtumaan.
Etelän maat
tukevat veroa
Suomen suhtautuminen valuutanvaihtoveroon on ollut vähintäänkin nihkeää. Ulkoasiainministeriö, valtiovarainministeriö ja Suomen Pankki selvittivät muutama vuosi sitten innovatiivisia rahoitusmekanismeja. Selvityksen jälkeen Suomi liittyi kansainväliseen Leading Group -ryhmään, mutta instrumentteja, kuten lentomatkustajamaksua, ei ole otettu käyttöön.
Attacilaiset vaativat Suomea aktivoitumaan.
– Olemme avunantajayhteisön jäsen. Tobinin-veron kaltaisilla aloitteilla on paljon kannatusta etelän maiden keskuudessa, mutta se vaatisi avunantajayhteisön puolelta aloitteellisuutta. Sikäli näkisin, että Suomella olisi mahdollisuus ottaa omaa roolia, mutta en ole vakuuttunut, että tätä on ihan täysin päätetty hyödyntää, Mikko Sauli harmittelee.
Hukka vakuuttaa Suomen osallistuvan keskusteluun uusista rahoituslähteistä ja pyrkivän tuomaan myös omia ajatuksiaan ja ideoitaan esiin. Pilottiryhmään ei ole lähdetty torjumaan muiden ideoita.
– Meillä on hyvin joustava suhtautuminen ryhmän työskentelyyn. Onhan meillä ollut omiakin ideoita jo ennen tätä Leading Groupia, esimerkiksi presidentti Ahtisaaren globaalilottoajatus ja ministeri Väyrysen taannoinen idea pörssiverosta. Näitä on esitelty ja pohdittu kansainvälisessä keskustelussa, mutta ne eivät ole saaneet tarvittavaa tukea.
Hukka korostaa kuitenkin kehitysyhteistyön perinteisen rahoitustavan ensisijaisuutta. Ulkoministeriön näkökulmasta tärkeintä on hänen mukaansa kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta, joka on ollut tavoitteena jo vuosikymmeniä.
– Välillä on sellainen olo, että uusista rahoitusmuodoista on kauhea rummutus, ja se 0,7 prosenttia hämärtyy. Sitä haluame varoa.
Pelkona on Hukan mukaan myös se, että valtiovarainministeriön keräämät erityisverot eivät loppujen lopuksi olisikaan ”lisäistä” eivätkä kasvattaisi kehitysyhteistyöbudjettia lainkaan. Järjestelmän läpinäkyvyys olisi myös turvattava.
– Sitten kun ollaan 0,7:ssä, voitaisiin arvioida tilanne uudestaan.
Hallinnonalojen
kesken eripuraa
Sauli muistuttaa, että kyse on muustakin kuin vain kehitysrahoituksesta. Hän toivoo valuutanvaihtoveron ja muun globaalin finanssisäätelyn kehittelyyn painavampaa poliittista otetta, niin Suomessa kuin muuallakin. Nyt ongelmana on eri hallinnonalojen välinen kissanhännänveto.
– Esimerkiksi Ranskan kokouksen yhteydessä Ranskan ulkoministeri sanoi, että nyt tätä ruvetaan toteuttamaan, ja heti seuraavana päivänä valtiovarainministeri oli toppuuttelemassa.
Kun asia jakautuu eri hallinnonalojen tonteille, voi käydä niinkin, ettei mikään hallinnonala edistä sitä kovin tehokkaasti.
– Tehokkainta olisi hoitaa säätely suoraan valtionpäämiestasolla, Sauli sanoo.
Hukkakin myöntää, että Suomen ulkoministeriö on pilottiryhmässä oman mandaattinsa pohjalta ja enemmän ”aktiivisella tukipuolella” kuin varsinaisena toimijana osittain juuri hallinnonalajaon vuoksi.
Hukka näkee valtiovarainministeriöllä olevan iso rooli veroluonteisissa maksuissa, koska verokysymykset kuuluvat sen hallinnonalaan.
– Ulkoasiainministeriö voi viedä asiaa vain tiettyyn pisteeseen asti ja tukea sitä, että se otettaisiin valtionhallinnossa tiukemmin esiin. Käsitykseni on, että valtiovarainministeriössä ollaan myös nyt kiinnostuttu enemmän näistä asioista ja halutaan katsoa, mitä olisi tehtävissä. Innovatiivisista rahoitusmekanismeista käydään keskustelua myös ilmastonmuutokseen liittyvien rahoituskysymysten yhteydessä.
Poliittinen
tuki laajaa
Pariisissa asetettu työryhmä saanee ensi vuoden aikana valmiiksi esityksensä valuutanvaihtoveron toteuttamisesta. Hukka sanoo asian tulevan silloin uudelleen keskusteluun myös Suomessa.
– Asiahan etenee koko ajan. Seuraamme keskustelua emmekä ole väheksyneet tätä. Asia tullee pöydälle myös muun muassa Ecofinissä, missä puhutaan euroalueen verotuksesta. Suomi, eri hallinnonaloillaan, joutuu jatkuvasti ottamaan kantaa näihin asioihin eri pöydissä.
Poliittisesti valuutanvaihtovero on saanut Suomessakin laajaa kannatusta. Eduskunnassa 78 kansanedustajaa jätti toukokuussa toimenpidealoitteen valuutanvaihtoveron toteuttamisesta. Joukossa oli sekä hallitus- että oppositiopuolueiden edustajia. Vain kokoomuksesta ja RKP:stä kukaan ei allekirjoittanut aloitetta. Vasemmistoliiton ryhmästä sen ovat allekirjoittaneet kaikki ja Vihreistä kaikki paitsi hallituksessa oikeusministerinä istuva Tuija Brax.
Kepa vaatii
aktiivisuutta
Myös Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa vaatii tuoreessa ajankohtaisraportissaan Suomelta aktiivisuutta valuutanvaihtoveron edistämiseksi sekä kehitysmaita köyhdyttävän veroparatiisiongelman ratkaisemiseksi.
Kepan mukaan valuutanvaihtovero paitsi auttaisi kehitysyhteistyön rahoituksessa myös vähentäisi kehitysmaiden tarvetta pitää valtavia valuuttavarantoja valuuttojensa suojaamiseksi keinottelulta.
Myös laittomaan pääomapakoon puuttuminen olisi köyhyyden torjumisen kannalta nyt erityisen ajankohtaista, Kepa korostaa. Kehitysmaista arvioidaan siirtyvän joka vuosi 850–1 000 miljardia dollaria laittomasti länsimaihin ja veroparatiiseihin. Siitä kaksi kolmasosaa koostuu monikansallisten yritysten veronkierrosta.
Pääomapaon tekee mahdolliseksi läpinäkyvyyden puute globaalissa talousjärjestelmässä.