Elintarviketyöläiset osoittivat mieltä kotimaisen työn ja kossun puolesta. Hallituksen esitys myydä valtion omistama Altia antaa erittäin hyvän syyn olla huolissaan myynnin seurauksista.
Altian myynti on vain pieni osa hallituksen suunnitelmaa hankkia 1,9 miljardia euroa lisätuloja valtion omaisuutta myymällä. Jatkoa on siis tulossa. Hallitus linjaa, ettei sen tavoitteena ole kuitenkaan myydä ns. strategista omaisuutta.
Täystyöllisyyden tavoittelussa valtiovallalla täytyy olla keskeinen rooli.
Ajat ovat muuttuneet. Pääministeri Urho Kekkonen hahmotteli vuonna 1952 ilmestyneessä Onko maallamme malttia vaurastua -kirjassa talouspoliittista ohjelmaa Suomen teollistamiseksi.
Ohjelmassa oli lisäksi vahva aluepoliittinen korostus, koska Kekkonen korosti Pohjois-Suomen teollistamisen tärkeyttä.
Mikä voisi nykyisessä keskusteluilmapiirissä olla vielä pahemmin sivuraiteelle menevää talouspuhetta kuin puhuminen Pohjois-Suomen teollistamisesta? Valtion aktiivisen roolin korostamista pidetään paluuna menneisyyteen. Jopa jotkut Antti Rinteen puoluetoverit ovat arvostelleet hänen valtion merkitystä painottavaa ajatteluaan paluuksi menneisyyteen.
Valtion roolin korostaminen on viime kädessä ideologinen valinta. Jos yksityinen yritystoiminta perustuu voitontavoitteluun eikä työllisyyden parantamiseen, täystyöllisyyden tavoittelussa valtiovallalla täytyy olla keskeinen rooli. Täystyöllisyyteen pyrkimistä ei pidä jättää markkinavoimien tehtäväksi.
Suomi käy läpi rakennemurrosta, josta ei selvitä ilman valtiovallan merkittäviä panostuksia. Siksi nykyiset asetelmat ovat pahaenteiset. Hallitus pitää EU-sitoumuksista seuraavaa julkistalouden lisävelkaantumisen estämistä niin keskeisenä tavoitteena, että työllisyyttä tukevien toimien rahoituksessa turvaudutaan valtion omaisuuden myyntiin. Jos sama linja jatkuu ensi vaalikaudella, valtiolle tulee rakennemurroksen hallinnassa sivustaseuraajan rooli.
Hallituksen linjana on, ettei ns. strategista valtion omaisuutta myydä. Mutta mikä on 2000-luvun Suomessa strategista valtion omaisuutta? Minkälaista olisi politiikka, jolla olisi edes jotain yhtymäkohtia esimerkiksi Kekkosen 1950-luvulla hahmottamaan linjaan?
Voimme ajatella, että 2000-luvun aluepolitiikka on erilaista kuin 1950-luvun aluepolitiikka, mutta aluepoliittista näkökulmaa ei pidä unohtaa. Yhdentyvässä maailmassa valtiovallalle on helppo löytää yksi erityishuomion ansaitseva alue: Suomi.
Jos näin ajatellaan, Altiakin on strateginen sijoitus.
Kirjoittaja on Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija.
uutiskirje 