Aplodeista ja tömistelystä ei ollut tulla loppua, kun Puccinin Madama Butterflyn -oopperan vaativan nimiosan riipaisevan kauniisti ja tunteikkaasti tulkinnut Helena Juntunen otti vastaan suosionosoituksia bravo! -huutoineen Savonlinnan Oopperajuhlilla. Ilmaisuvoimainen, urallaan nousukiidossa oleva Juntunen lauloi nuoren geishatyön surullisen tarinan todella hyvin, herkästi ja niin uskottavasti, että liikutuksen kyyneliltäkään ei vältytty.
Tarinan ytimessä on japanilaisen ja amerikkalaisen kulttuurin yhteentörmäys kolonialismin kierteessä. Komea amerikkalainen upseeri viekoittelee 15-vuotiaan, kauniin geishatytön ”perhosekseen”. Hän avioituu tyttösen kanssa, mutta palaa Amerikkaan. Siitä alkaa Butterflyn pitkä, toiveikas odotus aviomiehen paluusta. Piinallinen odotus päättyy traagisesti nöyryytyksiin ja pettymykseen miehen palattua Japaniin amerikkalaisen vaimonsa kanssa, vain noutaakseen hänen ja Butterflyn pienen pojan Amerikan ihmemaahan.
Puolivuotiaan Mimi-tyttösen äidille tämä tunteita kuohuttava rooli oli toiveiden täyttymys, vaikka temperamentikkaan, lavasäteilystään tunnetun sopraanon piti hieman tunnekuohuja pidätelläkin samaistuessaan tarinaan. Madama Butterflyssa, kuten kaikissa Puccinin oopperoissa on tarttuvia, kauniita aarioita ja duettoja, ja sentimentaalisuutta miltei paatokseen saakka, siis paljon kiitollista laulettavaa. Erityisesti Madama Butterflyn ja hänen pienen poikansa hellyydentäyteiset yhteiskohtaukset liikuttivat Juntusta.
Oppia Japanista
Esityksen jälkeen Juntunen myhäili tyytyväisenä. Hän on otettu siitä, että Oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Silvasti rekrytoi hänet tähän vaativaan rooliin.
– Yleisön ylenpalttiset suosionosoitukset tuntuivat hienolta ja palkitsevalta. Ansaituiltakin, sillä olen valmistautunut tähän rooliin mahdollisimman huolellisesti ja virkamiesmäisesti Japanin matkaa myöten.
Juntusesta on ensisijaisen tärkeää tutustua kunkin oopperan tulkinnan edellyttämään kulttuuriin.
– Tarkkailin Japanin matkalla ihmisten käyttäytymistä, jotta osaisin myös näyttämöllisesti tulkita japanilaistytön käyttäytymistä. Esitystä on harjoiteltu pitkään. On hienoa, että saan laulaa näin valtavan hienoissa oloissa.
Taiteellinen johtaja Jorma Silvasti hehkutti ennakkoon, että Juntunen on tämän kesän juhlien sensaatio. Juntunen on hieman kiusaantunut moisesta, mutta kyllä hän lauloi ja esiintyi loisteliaasti.
Mitä sanottavaa tällä Puccinin oopperalla on aikamme ihmisille?
– Voi paljonkin! Juntunen huudahtaa.
– Rakkaus, sairas rakkaus ja kulttuurien yhteentörmäys ovat yleismaailmallisia ilmiöitä. Tarina kehottaa katsomaan totuutta silmiin. On liikuttavaa, kuinka Butterfly haluaa uskoa ihmisyyteen ja rakkauteen ja se, kuinka kaltoin häntä kohdellaan. Oopperassa tuodaan myös koskettavasti esille kuinka irrottautuminen omasta kulttuurista ja yhteisöstä ja petetyksi tuleminen saavat Butterflyn mielen järkkymään.
Musiikkia jo pienestä pitäen
Musiikki on kuulunut Kiimingistä, musikaalisesta perheestä kotoisin olevan Juntusen elämään pienestä pitäen. Jo tyttösenä hän tiesi, että laulaminen on hänen elämäntyönsä. Tie oopperalavoille on kulkenut teatterin kautta. Hän lauloi Oulun kaupunginteatterissa musikaaleja jo teini-ikäisenä. Teatteritausta näkyy Juntusen näyttämöllisenä lavasäteilynä oopperaesiintymisissä. Kiimingin Kiurut –kuorossa Juntunen lauloin useiden vuosien ajan. Hän nimittääkin tuota maineikasta, paljon ulkomaillakin esiintynyttä kuoroa valmistavaksi akatemiakseen kohti oopperalaulajan uraa.
Sibelius-Akatemiassa Juntusen laulunopettajana oli Anita Välkki, jonka sydämellinen, aina oppilaan puolella oleva persoona ja hyvät opetusmetodit saavat Juntuselta vuolaasti kiitosta. Kiitosta saa myös hänen ensimmäinen laulunopettajansa Airi Tokola Oulun musiikkiopistossa, jonka johdolla Helena aloitti lauluopinnot jo 15-vuotiaana. Molemmat opettivat kokonaisvaltaisesti niin tekniikkaa kuin tulkintaakin.
Juntusen uraa ovat vauhdittaneet myös monet kilpailuvoitot, merkittävimpänä Timo Mustakallio -laulukilpailun voitto 2000 ja Lappeenrannan laulukilpailujen ykkössija 2002. Samana vuonna hän debytoi Savonlinnan oopperajuhlilla Gounod´n Faust -oopperan Margaretana. Hän on saanut myös Karita Mattilan nimeä kantavan 13 000 euron kannustuspalkinnon. Myös muut taiteet ovat Juntuselle tärkeitä, erityisesti runous, jonka harrastamisesta on hyötyä oopperoiden ja muun vokaalimusiikin teksteihin syventyessä ja tietenkin teatteri. Juntunen on taitava stand up koomikko ja käy Juntuselta rocken rollikin, jos sikseen tulee.
Sibeliuksen juhlavuosi työllistää Juntustakin, hän laulaa Sibeliuksen lauluja useissa konserteissa eri maissa. Kansallisoopperassa Juntunen tähdittää syksyllä ensi iltansa saavaa Leoncavallon Pajatsoa.
Kysyntää ulkomailla riittää
Suomalaisen kulttuurin ja taiteen asemaa ja tukemista pohdittaessa Juntunen siteeraa suuresti arvostamaansa oopperalaulaja Jorma Hynnistä.
– Totta kai taidetta pitää tukea. Hynninen on todennut yksikantaan, että Suomi on sivistysmaa, ja sivistystä on tuettava. Se on pitelemättömästi sanottu, olen aivan samaa mieltä.
Tulevaisuudessa Juntunen toivoo saavansa hyviä rooleja.
– Ei minulla ole mitään erityisiä unelmarooleja. Pikemminkin haluaisin palata Tšaikovskin Patarouvan Tatjanan ja Gouno´n Faustin Margaretan rooleihin.
Kysyntää kansainvälisille estradeille suomalaislaulajalla riittää. Sopimuksista huolehtii Juntusen lontoolainen agentti Harrison& Parrot. Viime aikoina häntä ovat mm. työllistäneet Nantesin, Nancyn ja Nizzan oopperatalot Ranskassa.
– On ihana tehdä tätä työtä, laulajan työ on rakkain harrastukseni. Tunnen onnistuvani, jos saan ihmiset liikuttumaan ja kokemaan musiikin lumon. Minua kiehtoo roolien pitkä kaari, joiden tulkintaan voin ammentaa myös omasta elämästäni. Musiikin ja taiteen merkitys ylipäätään on mittaamattoman tärkeä.
Helena Juntunen laulaa Madama Butterflyn nimiosan viimeisen kerran tänä kesänä 15.7. olevassa esityksessä Savonlinnan Oopperajuhlilla.
uutiskirje 
