Lähi-idän ruutitynnyri räjähti jälleen täyteen roihuun, kun Israel aloitti ilmaiskut Gazan alueelle. Historia toistaa itseään, valitettavasti. Ilmaiskuilla ei tätä konfliktia ole ratkaistu eikä ratkaista nytkään. Kostonkierre vain jyrkkenee ja ääriasenteet saavat lisää polttoainetta. Eniten kärsivät jo nyt pelon kangistamat viattomat lapset.
Israel perustelee tuhoa ja kuolemaa kylväviä hyökkäyksiään vastatoimena maataan kohti suunnatuille raketti-iskuille. Israelin tavoitteena on tuhota Hamas poliittisena toimijana tai ainakin heikentää sitä.
Israelin ilmaiskuissa on kuollut yli kaksisataa palestiinalaista, joista suurin osa siviilejä – naisia ja lapsia, jotka elävät ankeissa oloissa taloussaarron alla tiheästi asutussa Gazassa. Hamasin rakettitulessa Israeliin on kuollut yksi israelilainen. Yli 100 000 palestiinalaista on joutunut pommitusten pelossa jättämään kotinsa. YK:n mukaan Gazassa yli 1 400 taloa on tuhoutunut.
Kostonkierre vain jyrkkenee ja ääriasenteet saavat lisää polttoainetta.
Pommit eivät erottele sotilaita ja siviilejä eikä se tiheään asutussa Gazassa edes ole mahdollista. Israelin kostoiskujen voima on kohtuuton.
Kostopolitiikka ei ole missään päin maailmaa johtanut myönteiseen kehitykseen. Se päinvastoin katkeroittaa palestiinalaisväestöä entisestään ja vahvistaa ääriasenteita.
Tällaisessa tilanteessa provosoivia Hamasin raketti-iskuja Israeliin ei myöskään voi puolustella mitenkään, vaikka ne eivät olekaan missään suhteessa Israelin aloittamien sotatoimien kanssa.
Israel ei ilmeisesti tosissaan valmistele maasotaa, vaikka sen toimet, kuten kehotukset gazalaisille lähteä kodeistaan, lisäävät pelkoa tästä. Palvelukseen on myös kutsuttu kymmeniä tuhansia reservin sotilaita ja Gazan ympärille keskitetään sotakoneita. Maasodassa viattomien siviiliuhrien määrä Gazassa moninkertaistuisi ja tappioita kärsisi myös Israel.
Voiman käyttö on myös israelilaista sisäpolitiikkaa. Pääministeri Benjamin Netanjahu on ajanut itsensä tilanteeseen, jossa hän sekä oman väkensä että poliittisten vastustajiensa pelossa haluaa esiintyä lujatahtoisena poliitikkona.
Vuosikaudet on maailmalla toivottu ja jotkut ovat jopa uskoneetkin, että Israelin lähin liittolainen, Yhdysvallat, haluisi hillitä israelilaisten sotaintoa. Rauhan nobelisti, presidentti Barack Obama kuitenkin hyväksyy Israelin toimet. Obama ei halua menettää tulenaralla Lähi-idän alueella läheisintä kumppaniaan.
Iskut on saatava loppumaan. Vaikka tilanne vaikuttaa toivottomalta, ponnisteluja aselevon aikaansaamiseksi on jatkettava. EU:n ja sen jäsenmaiden on otettava suurempi rooli. Venäjä-politiikka on osoittanut, että EU:lla on käytössään erilaisia pakotteita. Eikö niitä voitaisi käyttää nyt myös maa-alueita riistävää Israelia vastaan?
EU:n roolia kasvattaa sekin, että Egyptin halu rauhan hieromiseen on maan omien sisäisten tapahtumisen takia muuttunut, mikä tuntuu muun muassa siinä, että huoltotunneli Egyptistä Gazaan on katkaistu. Yhdysvallat taas pitää huolen siitä, että YK osoittautuu jälleen kerran paperitiikeriksi.
uutiskirje 
