Jazzlegendat Nºt 27 ja 28
Imatra Big Band -festivaali on palkinnut jazzlegendoita vuodesta 2001 alkaen. Tänä vuonna palkitut Eero Ojanen ja Seppo Paakkunainen ovat järjestyksessä 27. ja 28. Ensimmäiset olivat Ossi Runne ja Erik Lindström.
– Haluamme muistaa jo vuosikymmeniä alalla olleita, mutta vielä esiintyviä taiteilijoita, jotka kelpaavat nuoremmille esikuviksi, kertoo festivaalin kunniapuheenjohtaja Harri Nykänen.
Improvisointi on kaiken perusta.
Palkitsemiseen liittyy aina myös palkittavien konsertti. Paakkunaisen ja Ojasen lisäksi lavalle nousi tällä kertaa muun muassa Pentti Lasanen.
Suomalaisen jatsin 1960-luvulla aloittanut sukupolvi on kuullut ja nähnyt monenlaista, mutta ennen kaikkea jazzin ammattimainen opetus on kokenut huiman kehityksen.
– Ilpo Saastamoisen kesäkurssit olivat määrätietoisen ammattiopetuksen alkua. Sitten tulivat Heikki Sarmannon organisoima Sibelius-Akatemian jazzstudio sekä nykyinen Pop & Jazz Konservatorio, kertoo 1960-luvulla soittamisen aloittanut Seppo ”Paroni” Paakkunainen (70).
Mutta niin hän kuin ikätoveri Eero Ojanen (71) korostavat myös kotoa ja lähipiiristä saatujen vaikutteiden, rohkaisujen ja jopa opetuksen merkitystä. Ojanen sai ksylofonin 11-vuotiaana, isä säesti kitaralla. Paakkunaisen isä soitti viulua ja isän veli mandoliinia.
”Soitto on suruista tehty”, mutta siinä on mukana paljon iloa; sen vuoksi lapsuuden mahdollisuudet ovat joillakin kääntyneet luovaksi ammatiksi.
Bluessointia ja kansanmusiikkia
Seppo Paakkunainen sanoo verensä sykkineen aina bluessointia, liekö savolais-karjalaisen vähäväkisen sukuperimän ansiota.
– Sitten kiinnostuin kansanmusiikista, ja sekin oli isäni peruja. Nyt olen käynyt läpi noin tuhat karjalaista ja inkeriläistä kansanrunoa ja sävellän siltä pohjalta, hän kertoo.
Matkan varrelle mahtuu monta erilaista matkaa kansanmusiikin laajalla kentällä, muun muassa yhteistyö Nils-Aslak Valkeapään kanssa.
1970-luvun alussa Paakkunainen ihastui siihen, että jopa valtion hallinnossa alettiin kiinnostua jazzista. Opetusministeriön työryhmä laati opetussuunnitelmaa, byrokratiallakin oli silloin improvisointikykyä.
Improvisointi on kaiken perusta
Eero Ojasen mielestä juuri improvisaatio on kaiken pohjalla. Sehän on läsnä myös kansanmusiikissa. Hieman vanhempi kollega Pentti Lasanen (77) antaa Ojaselle ja Paakkunaiselle tunnustusta juuri omaperäisyydestä ja monitaituruudesta, joka on lähtöisin jazzista.
– Musiikki köyhtyy jos siitä puuttuu ”jazztaito”, Lasanen sanoo, ja allekirjoittaa improvisaation merkityksen.
Seppo Paakkunaisen mukaan improvisoinnin ilon tulisi olla länsimaisten ihmisten tekemisissä paljon enemmän läsnä.
Imatran kesäkuisen musiikkifestivaalin tunnelmissa hän innostui suosittelemaan improvisointiin heittäytymistä paitsi muusikoille myös ainakin poliitikoille. Uuden valtiovarainministeriön puhetta kuunnellessa tuli mieleen, että paperista lukeminen tuntuu turvalliselta, mutta ei kovin luovalta.
Jazzlegendat Nºt 27 ja 28
Imatra Big Band -festivaali on palkinnut jazzlegendoita vuodesta 2001 alkaen. Tänä vuonna palkitut Eero Ojanen ja Seppo Paakkunainen ovat järjestyksessä 27. ja 28. Ensimmäiset olivat Ossi Runne ja Erik Lindström.
– Haluamme muistaa jo vuosikymmeniä alalla olleita, mutta vielä esiintyviä taiteilijoita, jotka kelpaavat nuoremmille esikuviksi, kertoo festivaalin kunniapuheenjohtaja Harri Nykänen.
Improvisointi on kaiken perusta.
Palkitsemiseen liittyy aina myös palkittavien konsertti. Paakkunaisen ja Ojasen lisäksi lavalle nousi tällä kertaa muun muassa Pentti Lasanen.
uutiskirje 
