Muusikko ja kirjailija Maija Vilkkumaa, 40 puhuu nostalgiakuopasta.
Sinne hän ei aio vajota.
Nostalgiakuopassaan Maija esittäisi entisen bändinsä kanssa vanhoja hittejään jonkun firman pikkujoulussa eikä kukaan kuuntelisi.
Jos luova työ alkaa tuntua liian helpolta, niin se on muutettava vaikeammaksi.
Se olisi taiteilijalle painajainen.
Nostalgiassa ei hänen mielestään ole sinänsä mitään pahaa.
– Muistelen itsekin joskus menneitä. Luova työ ja luovuuden säilyttäminen vaatii kuitenkin uudistumista.
Vilkkumaan edellisen levyn julkaisusta on kulunut viitisen vuotta. Nyt hän valmistelee uutta, ensi keväänä ilmestyvää albumiaan.
– Irtiotto entisestä ei voi olla itsetarkoitus. Musiikin tekeminen on jatkuvasti muuttuva prosessi, jossa ilmaisu laajenee ja saa uusia muotoja.
Kadonnut särmä
Maija Vilkkumaa on yksi menestyksekkäimpiä artistejamme. Hänen levyjään on myyty yli 300 000 kappaletta.
Vilkkumaa muistelee olleensa 15 vuoden ajan liki jatkuvasti joko bändinsä kanssa kiertueella tai tekemässä taas uutta levyä. Konserteissa riitti yleisöä ja levyt möivät hyvin.
– Musiikin tekemiseen ja sen esittämiseen tuli kuitenkin väistämättä tunne itsensä toistamisesta.
Seuraavaa levyä ei enää syntynyt, koska sen tekemiseen vaadittavaa särmää ei löytynyt. Villi ja anarkistinen olo oli poissa.
Populaarimusiikissa korostetaan nuoruutta. Valtaosa muusikosta on 20–30-vuotiaita ja musiikissa kuuluu aina parikymppisten sukupolven ääni.
Tauolle jäädessään Vilkkumaa lähestyi neljääkymmentä.
Entiseen tapaan jatkaminen olisi ollut hänen mukaansa vain yritys säilyttää sen asemansa, jonka on jo saavuttanut.
– Ajatus sellaisesta väkisin pinnistelystä tuntui niin ahdistavalta, etten halunnut siihen ryhtyä.
Pintaraapaisu kirjallisuuteen
Viime vuonna Maija Vilkkumaasta tuli kirjailija. Kahden vuoden tiiviin kirjoitustyön tuloksena syntyi laajalti huomioita saanut sukupolviromaani Nainen katolla.
Vilkkumaalta tilattiin alun perin hänen sosiaalisen mediaan tekemiensä päivityksien pohjalta tehtyjä lyhyitä tekstejä, mutta katkelmista kasvoi kokonainen tarina.
– Kirjoittaminen tuntui hyvältä. Se oli luova prosessi, jota olin kaivannut.
Aivan samoin kuin laulujen kirjoittamisessa myös kirjaa tehdessään Vilkkumaa sanoo ”luoneensa uutta maailmaa, johon ihmiset voivat kävellä sisään”.
– Kirjallisuuteen olen tehnyt vasta pienen pintaraapaisun. Uutta romaania ei ole vielä edes suunnitteilla. Sen aika tulee, jos on tullakseen. Nyt on taas musiikin aika.
Rajojen venyttämistä
Esiintymisiä kaivannut Maija Vilkkumaa on treenannut paljon laulamista tulevaa kevättä silmällä pitäen.
– Harjoittelun myötä olen saanut laulamiseen tiettyä rentous ja lisää itsevarmuutta.
Tulevan levyn tiimoilta hän valmistelee ensi kevääksi erikoisshowta, jossa koetellaan ja venytetään perinteisen rockkonsertin rajoja. Konsertteja nähdään ja kuullaan myös yllättävissä ympäristöissä, vaikka tyhjentyneessä tehtaassa.
– Siinäkin on kysymys maailman luomisesta. Sen voi tehdä eri tavoin ja erilaisia asioita yhdistelemällä.
Vilkkumaa sanoo tarvitsevansa haasteita ja taiteilijana hänen on asetettava ne itse itselleen.
Maailmojen luominen ei kuulosta aivan helpolta haasteelta. Hän naurahtaa ja sanoo, ettei se helppoa saa ollakaan.
– Jos luova työ alkaa tuntua liian helpolta, niin se on muutettava vaikeammaksi. Muuten syntyy turhuutta.
uutiskirje 
