Keinutuolifilosofiaa osa 11
Jos ihmisellä on kädet täynnä työtä, mitä hänellä silloin konkreettisesti on käsissään? Onko se sama kuin pallo, joka on täynnä ilmaa?
Onko työvoimatavaraansa kauppaava työläinen työvoimatavaransa yksityisomistaja, itsensä kapitalisti? Kapitalistisilla työn markkinoilla työtä löytyy työvoimatavaralle vain jos markkinoilla on sille kysyntää. Kysynnän puuttuessa työvoima jää työttömäksi kuten tavara jää kaupaksi käymättömänä varaston hyllylle.
Aina ei työtä tekevälle löydy, koska ennen työntekoon ryhtymistä jonkun pitää ostaa työvoimatavara tiettynä kykynä johonkin tarkoitukseen ja päämäärään. Vain orjayhteiskunnassa työtä tehdään ilman työmarkkinoilla etukäteen käytävää työvoimatavarakauppaa.
Samalla kun työn tuotteet muuttuvat tavaroiksi, tapahtuu tavaroiden muuttuminen rahaksi.
Tavarat eivät kuitenkaan voi itse mennä markkinoille vaihtamaan itseään toisiin tavaroihin. Karl Marx huomauttaa Pääoman 1. osassa, (s.89), että tavarat ovat esineitä ja sen tähden voimattomia ihmisen edessä. Jolleivät ne taivu ihmisen tahtoon, hän voi käyttää väkivaltaa, toisin sanoen ottaa ne. Vasta kun tavaran omistajat tunnustavat toisensa tavaroidensa yksityisomistajiksi, voi alkaa vaihto, kaupanteko.
Marx kritisoi pikkuporvarillisia sosialisteja siitä, että he esittivät rahan ja tavaran vastakohtaisuuden poistamista säilyttämällä tavaratuotannon ennallaan. Marx korosti rahan perustuvan juuri tuohon rahan ja tavaran vastakohtaisuuteen. Yhtä hyvin voitaisiin poistaa paavi ja jättää katolisuus jäljelle. Samalla kun työn tuotteet muuttuvat tavaroiksi, tapahtuu tavaroiden muuttuminen rahaksi. Tämä koskee myös työvoimatavaraa. Ilman työvoimatavaran ostamista työvoimatavaralla ei ole rahallista arvoa.
Rahaksi kiteytyminen on välttämätön tulos vaihtoprosessista, jossa erilaiset työn tuotteet oletetaan tosiasiallisesti yhtäläisiksi ja muutetaan tavaroiksi. Myös työvoima muuttuu markkinoilla kaupattavaksi ja ostettavaksi tavaraksi ja se sulkee sisäänsä käyttöarvon ja arvon vastakohtaisuuden.
Marx kuvaa, miten puisessa materiaalisuudessaan pöytä on vain tavallinen aistittava olio, jota kaikki kutsuvat pöydäksi. Se on vailla vaihtoarvoa, vaikka sillä onkin käyttöarvo pöytänä. Työmiehen taidot ja pöydän ominaisuudet ovat käyttöarvoja, mikäli ne ovat käytettävissä.
Pöydällä tai työläisen työvoimalla ei ole vaihtoarvoa, jos kukaan ei tarvitse pöytää tai työmiehen työtä. Molempien käyttöarvo on kuitenkin koko ajan olemassa. Jokainen tietää., mitä pöydällä tai työmiehen työllä tehdään tässä maailmassa.
Markkinoilla sitten tapahtuukin outoja asioita. Heti, kun pöytä asetetaan markkinoiden näyttämölle ja pöytä astuu kaupustelun esiripun takaa arvioitavaksi, se joutuu vaihdon piiriin ja sille asettuu arvo. Kaikki tuijottavat sitä tavarana, eikä pelkästään esimerkiksi ruokailuun, leipomiseen tai shakkipelin alustana käytettävänä huonekaluna.
Sama tapahtuu myös työläisen työvoimalle. Markkinoiden näyttämöllä sekä pöytä että työvoima esittävät samalla kertaa sekä näyttelijää että roolihenkilöä. Molemmista tulee kauppatavaraa. Ne jakautuvat kahtia, muuntuen pelkästä käytettävissä olevasta pöydästä tai työmiehen työvoimasta arvostaan vaihdettavaksi tavaraksi.
Kauppatavara on markkinoille vaihdon piiriin tullutta työtä. Ihmisten kaupitellessa toisilleen tavaroitaan markkinoilla, heidän väliset keskinäiset sosiaaliset suhteet muuttuvat. Tavarat alkavatkin määrätä ihmisten välisiä sosiaalisia suhteita ja heidän tekemistään tavaroista tulee tietynlaisia herroja, joiden pillin mukaan aletaan tanssia.
Ihmisten välisissä sosiaalisissa suhteissa tapahtuu fantasmagoria, eriskummallinen näköharha, kun tavaraolioiden väliset suhteet kivettyvät vaihdon kautta ihmisten välisiksi suhteiksi. Tavaroiden tuottamisesta muodostuvat tuotantosuhteet alkavat määrätä ihmisten välistä kanssakäymistä sekä yksilöiden sosiaalista ja henkistä kehitystä.
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa tarkastellaan maailman menoa keinutuolifilosofian perspektiivistä.
uutiskirje 