Solidaarisuustaloudella ei ole emmekä edes halua antaa sille yhtä ainoaa lukkoonlyötyä määritelmää, sanoi Tuomo Alhojärvi maanantaina Helsingissä pidetyssä, Kansainvälisen solidaarisuustyön ja Helsingin yhteiskunnallisen opiston järjestämässä seminaarissa.
Kysymys on Alhojärven mukaan kuitenkin siitä, että halutaan irtautua ”talouden” ymmärtämisestä kapitalistiseen kasvuun ja tuottavuuteen tähtäävänä ja niiden ohjaamana kokonaisuutena.
Solidaarisuustaloudessa sosiaalisiin tarpeisiin vastaaminen on tärkeämpää kuin voiton tuottaminen. Olennaisia arvoja ovat tasa-arvoisuus, oikeudenmukaisuus, ekologinen kestävyys, yhteistyö, keskinäinen apu ja tietysti solidaarisuus.
Solidaarisuustalouteen pohjautuvaa mallia kokeillaan Syyrian kurdialueella.
Solidaarisuustalous ei lähde täydellisen maailman teoriasta, vaan olemassa olevista talouden rakenteista.
– Lähdetään liikkeelle omasta arjesta ja opitaan tekemällä, sanoi Alhojärvi.
Solidaarisuustaloutta voivat olla esimerkiksi osuuskunnat, voittoa tavoittelemattomat yritykset, vaihtopiirit, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset yritykset, aikapankit, ruokapiirit, vertaistuotanto.
Moderni keskustelu solidaarisuustaloudesta alkoi Latinalaisessa Amerikassa ja Ranskassa 1980-luvulla reaktiona uusliberalismille.
Kuin avointa lähdekoodia
Brasiliassa solidaarisuustaloudella on jo pitkät perinteet. Yksi esimerkki siitä on parikymmentä vuotta aiheen parissa toiminut Antonio Cruz, joka nykyään työskentelee Pelotasin yliopiston solidaarisuustalouden yrityshautomossa.
– Brasiliassa on 20 000 solidaarisuustalouden projektia ja niissä toimii puolitoista miljoonaa ihmistä. Se on paljon, mutta toisaalta vähän, koska kuitenkin kyseessä on vain 1,5 prosenttia työvoimasta, sanoi Cruz seminaarissa.
Cruz pitää tärkeänä erityisesti kokemuksia, joita Brasiliassa on saatu sosiaalisista teknologioista ruohonjuuritasolla.
– Niitä voitaisiin verrata tietokonemaailman avoimeen lähdekoodiin vaikkapa ekologisen maatalouden tai jätteiden kierrätyksen aloilla. Ne eivät ole yksityistä omaisuutta, vaan kasautunutta yhteistä tietoa. Ne ovat työvoimavaltaisia tuotteita, prosesseja ja metodeja, jotka kuluttavat vähän resursseja.
Brasilian diktatuuria (1964–1985) vastustaneet marxilaisuus ja vapautuksen teologia kehittivät osallistuvan demokratian ja alhaalta ylöspäin tapahtuvan sosiaalisen mobilisaation käsitteitä, jotka Cruzin mukaan loivat pohjaa solidaarisuustaloudelle.
1980-luvun uudelleen demokratisoitumisen kaudella syntyivät nykyinen hallituspuolue PT (työväenpuolue), vapaat ammattiliitot sekä Maattomien liike MST.
1990-luvun uusliberalismin kaudella syntyi Cruzin mukaan valtavasti solidaarisuustalouden projekteja vastauksena kaupunkien suurtyöttömyydelle ja maaseudun sosiaalisille konflikteille.
Viime vuosina on syntynyt uusia sosiaalisia liikkeitä ja solidaarisuustalouden yritykset ja verkostot ovat vakiintuneet. Samalla kuitenkin solidaarisuustalous ja PT ovat etääntyneet toisistaan.
– Solidaarisuustaloudessa etsitään vaihtoehtoja kapitalistiselle järjestelmälle, mutta hallituksen ytimessä katsotaan, ettei kapitalismille tarvita vaihtoehtoa.
Ihmisten mobilisointi
Kreikassa solidaarisuustalous on noussut viime vuosien talouskriisin aikana, kertoi Solidarity 4 All -järjestössä toimiva Georgia Bekridaki.
– On putkahtanut esiin itseorganisoituneita, horisontaalisia organisaatioita, esimerkiksi ruuan jakelua, sosiaalisia klinikoita ja apteekkeja, iltakursseja.
Bekridakin mukaan toiminnan perusta ei ole hyväntekeväisyys, vaan ihmisten mobilisointi ja syrjäytymisen estäminen.
– Esimerkiksi sosiaalisilla klinikoilla halutaan osoittaa, miten monet jäävät nyt vaille hoitoa ja korostaa, että terveydenhoidon pitäisi olla yhteiskunnan tehtävä.
Bekridakin mukaan kyseessä ei ole vain perustarpeiden kattaminen, vaan samalla etsitään uusia tapoja järjestää yhteiskunta.
Liikkeen sydämessä ovat osuuskunnat. Erityisesti monet nuoret perustavat mieluummin osuuskunnan kuin lähtevät matalilla palkoilla yksityisiin yrityksiin.
– Osuuskuntia ja sosiaalisia yrityksiä yhdistää se, ettei voiton tavoittelu ole niille päätavoite. Kaikilla ei kuitenkaan ole yhteyksiä laajempiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin. Tällä hetkellä ne sopivat myös hallitukselle vaihtoehtona työttömyydelle.
Rojavan kokeilu
Viikkolehdessäkin on kerrottu Rojavassa eli Syyrian pohjoisosan kurdialueella käynnissä olevasta demokratiakokeilusta, jossa tarkoituksena on rakentaa hallintoa ruohonjuuritasolta lähtien ja etniset rajat ylittäen.
Ehkä vähemmän tunnettua on, että Rojavassa kokeillaan myös solidaarisuustalouden pohjalle rakentuvaa talousmallia, jonka perusyksikköinä ovat 20–35 hengen yhteisöt.
– Teoreettista kehitystyötä on tehty jo 15–20 vuotta, mutta sitä on päästy soveltamaan käytäntöön vasta kolmen viime vuoden aikana, kun Syyrian keskushallinnon ote on irronnut Rojavasta.
Näin kertoi projektin keskeinen henkilö Ahmad Yousef, joka toimii talousministerinä yhdessä Rojavan kolmesta kantonista.
Yousef luonnehtii Rojavan mallia sosiaaliseksi markkinataloudeksi, joka ei perustu voiton maksimointiin, mutta ei myöskään keskitettyyn suunnitteluun. Ohjaavia periaatteita ovat myös ekologisuus ja eettiset arvot.
lehti 