Joskus asiat tietää, ja joskus ne todella tuntee.
Perun COP20 -ilmastokokouksessa ilmastonmuutos tuli iholle. Kansainvälisten neuvottelujen seuraaminen EU-delegaation osana tarjosi tietysti näköalapaikan globaalin ilmastosopimuksen valmisteluun, mutta myös kokouspaikka herätteli.
Peru kärsii ilmastonmuutoksesta neljänneksi eniten maailmassa. 65 prosenttia maan kaikista alueista kärsii jo nyt ilmastonmuutoksen aiheuttamista ongelmista, ja muutokset näkyvät nopeimmin ruuantuotannossa.
Limassa oli vaikea olla oivaltamatta, että ilmastonmuutoksessa ei ole kyse kilpailukyvystä, vaan kuivuudesta, nälänhädästä, tulvista, kylmyydestä, puhtaasta juomavedestä ja syömäkelpoisesta ravinnosta. Köyhimmät kaikkialla tulevat kärsimään eniten, ja köyhistä erityisesti naiset.
Kokouksen lopputulosta on pidetty pettymyksenä, mutta yhteinen ymmärrys hiilivapaan maailman rakentamisesta oli paikan päällä kouriintuntuva.
Energiantuotannossa syntyy noin kaksi kolmasosaa maailman ilmastopäätöistä, jotka ruokkivat ilmastonmuutosta. Kaikki tietävät, että ihmiskunnan pitää ymmärtää hankkiutua eroon fossiilisista polttoaineista katastrofaalisen ilmastonmuutoksen välttämiseksi – erimielisyyttä on lähinnä siitä, kuka maksaa ja mitä maksaa.
Ilmastorahoituksesta sopiminen tuntuukin olevan keskeisin lukko neuvotteluissa.
Fossiilisista polttoaineista pääsemme eroon vain uudistamalla koko energiajärjestelmämme. Tämä onnistuu investoimalla monipuolisesti ja määrätietoisesti uusiutuvaan energiaan, parantamalla energiatehokkuutta, muuttamalla liikennejärjestelmää ja ottamalla käyttöön älykkäät sähköverkot.
Koska energiainvestoinnit ovat pitkäikäisiä, voidaan vääriä investointipäätöksiä tekemällä sitoa energiatuotanto vuosikymmeniksi väärälle raiteelle. Siksi uudet investoinnit tulee nyt määrätietoisesti ohjata energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvan energian tuotantoon.
Komission kasvupaketin kautta Eurooppa voisi ottaa suunnan, joka vie sekä ympäristöllisesti, taloudellisesti, että työllisyyden kannalta fiksuun suuntaan. Vain hiilivapaa Eurooppa voi todella kilpailla USAn ja Kiinan rinnalla.
On kuitenkin tärkeä muistaa, että kyse ei ole vain kilpailukyvystä, vaan myös vallankumouksesta heikoimpien ja köyhimpien puolesta. Maailman rikkaat tuhlaavat energiaa samalla kun kolmannes maailman väestöstä elää ilman sähköä.
Vasemmiston, jos kenen, luulisi tässä asiassa olevan valmis vallankumoukseen. Päästöjen vähentäminen yhdessä ei onnistu, jos köyhien ja kehittyvien maiden asukkaat näkevät sen tarkoittavan jäämistä kaiken kehityksen ulkopuolelle kehittyneiden maiden vain jatkaessa kerskakulutustaan.
Jotta voimme tuottaa kaikille kohtuullisen määrän energiaa, on länsimaiden muututtava.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.
uutiskirje 