Työmarkkinakeskusjärjestöjen neuvottelut neuvottelujärjestelmän uudistamisesta ajautuivat odotetusti täydelliseen umpikujaan. Niiden aloittamisesta sovittiin voimassa olevan työllisyys- ja kasvusopimuksen osana syksyllä 2013.
Työryhmän työlistalle sovittiin työehtosopimusten velvoittavuus ja noudattaminen sekä sopimuksen rikkomisesta eri tahoille seuraavat sanktiot. Lisäksi arvioitaisiin keinoja sovittelujärjestelmän ja erimielisyyksien ratkaisumenettelyn kehittämisestä sekä palkankorotusten toteutumisesta sopimuksettomilla aloilla.
Palkansaajapuoli toi keskustelupöytään pohdittavaksi muun muassa työnantajan tulkintaetuoikeuden, työpaikkakohtaisten mielenilmaisujen suhteen työrauhavelvoitteeseen, alipalkkauksen kriminalisoinnin ja kanneoikeuden.
Neuvottelujärjestelmä nykyisen kaltaisena toimii varsin hyvin.
Työnantajapuoli sen sijaan ei ollut valmis keskustelemaan mistään muusta kuin lakko-oikeuden romuttamisesta. Ja miksipä olisikaan. Etelärannassa ymmärretään varsin hyvin, että lakonuhan poistuessa kaikki työntekijöiden oikeuksien heikennyksiin tähtäävät toimenpiteet voitaisiin varsin helposti toteuttaa: koeaikojen pidennykset, pätkätöiden teettäminen ilman perusteita, pekkasten ja lomaltapaluurahojen poistaminen ja palkkojen jäädyttäminen käytännössä välittömästi. Ansiosidonnaisten päivien määrän vähentäminen ja työvoiman tarveharkinnasta luopuminen olisi myös nopeasti toimeen pantavissa. Tämä kaikki maassa, jossa joidenkin tahojen mielestä puolesta miljoonasta työttömästä huolimatta on huutava työvoimapula.
Suomen työmarkkinapoliittinen neuvottelujärjestelmä nykyisen kaltaisena toimii varsin hyvin. Sen toimivuuden varaan nykyinen hyvinvointivaltiomme on vuosikymmenten saatossa pitkälti rakentunut. Järjestelmän perustana on ollut, ja tulee jatkossakin olla, tasapuoliset voimasuhteet osapuolten kesken.
Työntekijöiden lakko-oikeuksien romuttamisella ja sitä kautta voimasuhteiden vääristymisellä olisi varsin ennakoimattomat ja laajat yhteiskunnalliset vaikutukset. Lakko-oikeuden mennessä, menee työntekijöiltä kaikki edellytykset omien asioiden ajamiseen. Ammattiliittojen tehtäväksi parhaimmillaan jäisi konsultoivan asiantuntijatahon status. Pahimmillaan ne kuihtuisivat kahvinjuontikerhoiksi, ennen lopullista valojen sammuttamista. Näistä lähtökohdista katsoen tulee väkisinkin mieleen kysymys, olisiko neuvotteluihin pitänyt lähteä alun alkaenkaan.
Muuan ”työväenpuolue” lanseerasi joitakin vuosia sitten kampanjassaan lauseen; vastakkainasettelun aika on ohi ! Kaikki ilmassa olevat merkit kuitenkin toitottaa ennemminkin sen olevan NYT!
Kirjoittaja on tamperelainen mittakirvesmies ja vasemmistoliiton varapuheenjohtaja.
uutiskirje 