Kansanedustaja Anna Kontula kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan muuttaneensa mieltään niin sanotusta kolmikannasta. Hän on pitänyt sitä periaatteessa hyvänä, koska ay-liikkeen, työnantajien ja valtion yhteistyöllä ”paalutettiin hyvinvointivaltio ja suunniteltiin yksi maailman vauraimmista sekä tasa-arvoisimmista maista”. Ay-liike on myös hidastanut hyvinvointivaltiorakenteiden purkutalkoita, kun poliittinen vasemmisto on ollut heikko.
Mieli muuttui neljän eduskuntavuoden aikana.
”Nyt ajattelen, että kolmikannasta tulisi siirtyä normaaliin parlamentaariseen päätöksentekoon silläkin riskillä, että äänestäjät valitsevat etunsa vastaisesti.”
Kontula perustelee asiaa sillä, että kolmikantasopimukset linjaavat eduskuntatyötä tiukemmin kuin perustuslaki.
”Perustuslakia voi aina tulkita luovasti, mutta kolmikannassa sovitusta eivät kansanedustajat uskalla pilkkuakaan muuttaa. Eivät edes silloin, kun esityksessä on selvästi jokin näkökulma jäänyt käsittelemättä.”
Kontulan mukaan kolmikannan takia ”eräillä yhteiskunnan toimijoilla on paljon enemmän valtaa kuin perustuslaki tai äänestäjät heille todellisuudessa antavat. Kääntäen se tarkoittaa, että jollakulla toisella valtaa on vähemmän. Esimerkiksi kansallisia eläkeratkaisuja sorvaa Suomessa porukka, jonka omat eläke-ehdot ovat huomattavasti edullisemmat kuin niiden, joiden asioista ollaan päättämässä”.
”Vajaavaltaisia” ovat Kontulan mielestä esimerkiksi pienyrittäjät ja opiskelijat.
”Heillä ei ole sijaa kolmikannassa, minkä seurauksena näiden ryhmien sosiaaliturva on huomattavasti muuta väestöä heikompi.”
”Lapsinäkökulma ei kuulu kolmikannalle”
Esimerkkinä Kontula kirjoittaa kolmikannassa päätetyn työttömien työhönottovelvoitteen laajentamisesta kolmen tunnin työmatkoihin niin, ettei kenenkään mieleen tullut kysyä, miten 11–12-tuntiset tarhapäivät toteuttavat lapsen etua.
”Kun tiedustelin asiaa eräältä neuvottelijoista, hän kertoi, että lapsinäkökulma ei kuulu kolmikannan käytäntöihin.”
lehti 