Karheita tarinoita osa 14
Venäjän miehitysvallan eli isovihan aikana vuosina 1713-21 itäsuomalaisista voudeista pahimpia oli komisarius Lauri Ranström. Hän oli Iisalmen pitäjän entinen nimismies, joka intoa ja uurautta puhkuen antautui venäläisvalloittajien palvelukseen.
Ranström tunnettiin erittäin hankalaluonteisena ja kovaotteisena miehenä. Hänen kerrotaan käyttäneen keskiaikaisten vallanpitäjien harjoittamaa omankäden oikeutta täysin häikäilemättömästi. Tämä ylimielinen oman käden oikeus aiheutti syvää närää ja pelkoa paikkakuntalaisten keskuudessa.
Iisalmelainen lautamies Lauri Lappalainen kertoi komisarius Ranströmin panneen vuonna 1717 renkinsä, siltavoudin ja muutaman tensikan, eli sotilaspalvelijan hakemaan häntä luokseen.
Kun komisariuksen luo tultiin, Ranström sidotuttikin yhtäkkiä Lappalaisen toiseen jalkaan raudan ja pidätti häntä luonaan pilkattavanaan koko päivän kertomatta mitään syytä toimintansa perusteiksi.
Kolme vuotta myöhemmin komisarius Ranström tuli erään siltavouti Nikkarisen, tensikka Juho Sonnisen ja muutaman venäläisen kanssa lautamies Lauri Lappalaisen taloon vaatien tällä kertaa Lappalaiselta turkiksia. Lappalainen lupasikin hänelle tusinan kärpännahkoja ja lähti hakemaan niitä aitastaan.
Aittaan mentäessä oli Ranströmin mukana seurannut venäläinen kuiskannut varoituksen Lappalaisen korvaan, että komisariuksella on taas pahat ja ilkeät asiat mielessään: Komisarius aikoo pahoinpidellä Lappalaista.
Lappalainen antoi vaivihkaa venäläiselle palkkioksi ilmoituksesta kaksi kärpännahkaa. Lappalaisen ollessa aitassaan Ranström avasi kuitenkin oven väkivalloin ja anasti sieltä kolme leiviskää talia, viemättä niitä kuitenkaan mukanaan.
Tämän jälkeen Lappalainen laahattiin pihamaalleen, häneltä riisuttiin vaatteet ja edellä mainittu venäläinen sotilas löi häntä komisariuksen käskystä puulla. Sen jälkeen Lappalainen passitettiin sisälle huoneeseen, jossa häneltä riisuttiin kengät ja vietiin paljain jaloin seisomaan pihamaalle ja pihamaalta taas takaisin huoneeseen. Komisarius Ranström vaati Lappalaiselta rahaa, mutta kun sitä ei ollut, poistui komisarius joukkioineen mennessään äänekkäästi kiroillen.
Koska Lappalainen oli joutunut häikäilemättömän pahoinpitelyn kohteeksi, oli venäläinen antanut saamansa kärpännahat takaisin. Jälkeenpäin Ranström koetti sievistellä tekoaan ja lykätä syyn venäläisen sotilaan niskoille. Venäläinenkin oli komisariuksen mielestä miltei syyntakeeton, koska hän oli lyönyt Lappalaista vain ”pienellä kepillä venäläiseen tapaan kantapäille.”
Lisäksi Ranström vetosi Savonlinnan komentaja Samutskoilta saamaansa ankaraan määräykseen, jonka mukaan talonpojilta oli koottava veroviljat ja ropotti, eli päivätyö- ja taksvärkkirahat viikon kuluttua.
Ja ellei veroja muuten maksettaisi, talonpoikia oli ruoskittava niin kauan, kunnes kaikki olisi saatu puoliäyriseen asti perityksi. Myös kirkkoherrat, nimismiehet ja starostit oli vietävä linnaan samojen terveisten kera, ellei näiden koottaviksi annettuja veroja kuuluisi, kuului Ranströmin mukaan Savonlinnan komentaja Samutskoin päiväkäsky alamaisilleen…
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa todellisuutta tarkastellaan absurdilla ohipuhumisella höystettynä.
uutiskirje 
