Jopa heti hävityn sisällissodan jälkeen eduskunnassa oli enemmän vasemmistolaisia kansanedustajia kuin nyt. SDP:llä oli 80 kansanedustajaa vuonna 1919. Nyt SDP:llä ja vasemmistoliitolla on edustajia yhteensä 46, vähemmän kuin koskaan sinä aikana kun eduskuntavaaleja on pidetty. Siis vuodesta 1907.
Vasemmiston yhteiskannatuksen romahdus olisi oikeastaan ollut nähtävissä jo ennakolta, jos olisi osannut tulkita oikein nykyistä asenneilmapiiriä. Suomi on hätkähdyttävän oikeistolainen maa.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn maaliskuussa julkaiseman laajan asennetutkimuksen perusteella oikeastaan mikään vasemmistolaiseen ajatteluun perinteisesti liitetty tai nykyään paljon esillä pidetty asia ei ole suosiossa. Maahanmuuton edistäminen ja kehitysyhteistyö olivat tärkeysjärjestyksessä pohjimmaisia; työllisyys, velkaantumisen pysäyttäminen ja rikollisuuden torjunta kolme tärkeintä. Halukkuus maksaa nykyistä enemmän veroja on hiipunut, mutta nykytaso hyväksytään.
Vasemmisto ei voi ryhtyä teeskentelemään, että yhteiskunnalliset ristiriidat ovat kadonneet kuin taikaiskusta.
Suomi katsoo sisäänpäin ja huoli turvallisuudesta on aito.
Vasemmiston pitäisi olla erityisasiantuntija työelämän kysymyksissä, mutta niissäkin vasemmistopuolueet ja äänestäjät kulkevat eri suuntiin. Työmarkkinoiden ”jäykkyyksien” purkaminen on saavuttanut viime vuodet kasvavaa suosiota ja joustavuuden lisäämistä kannattaa enemmistö niin työntekijöistä kuin työttömistäkin. Näin siitä huolimatta, että toukokuussa julkaistavan väitöstutkimuksen mukaan joustojen mahdollisuudet ovat jo nyt huomattavat ja joustot heikentävät työttömien, ikääntyvien ja heikosti koulutettujen asemaa.
Vasemmistoliiton velkalinjan kohtaama torjunta oli myös suoraan luettavissa EVAn asennetutkimuksesta. 47 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että ”valtionvelka on pakko saada nopeasti kuriin riippumatta siitä millaisia etujen ja hyvinvoinnin leikkauksia siitä kansalaisille seuraa”. Siis hinnalla millä hyvänsä!
Ennen vaaleja ja vaalien jälkeen on puhuttu siitä, että vasemmiston pitäisi päivittää itsensä nykyaikaan. Nykyaika vain näyttää olevan sovittamattomassa ristiriidassa vasemmistolaisuuden kanssa. Jos päivittämisellä tarkoitetaan hyväksymistä, niin vasemmisto voi tulla nykyaikaan vain lakkaamalla olemasta vasemmisto.
Tätä on mahdoton hyväksyä. Vasemmisto ei voi ryhtyä teeskentelemään, että yhteiskunnalliset ristiriidat ovat kadonneet kuin taikaiskusta. Vasemmisto ei myöskään voi ryhtyä asettamaan heikoimmassa asemassa olevia toisiaan vasten, vaikka sillä juuri nyt kannatusta saakin.
Vasemmiston uusi nousu edellyttäisi suurta valistusprojektia. Nykyisessä tiedotusilmastossa se on lähes mahdoton tehtävä, mutta periksikään ei voi antaa.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 