Mikään ei ole puoluetoimijalle vaikeampaa analysoida, kuin vaalitappio, jota kukaan ei nähnyt tulevan. Kun gallupit povasivat lisää paikkoja ja tunnelma vaalikentillä oli hyvä, oli henkisesti todella musertavaa, että kannatus laski prosenttiyksiköllä.
Vaikeus analysoida ennalta-arvaamatonta lopputulosta näkyy erityisesti siinä, että kaikki käyttävät vaalitappiota oman poliittisen positionsa vahvistamiseksi. Vahvempaa ympäristöpainotusta ajavat sanovat, että oli liian vähän vihreyttä, ja punavihreyttä vierastavat sanovat, että sitä oli liikaa. Asia ei valitettavasti ole näin yksiselitteinen.
Ennusteista merkittävästi poikkeava tulos, ja romahdus erityisesti vaalipäivänä, osoittavat, että vasemmistoliitto epäonnistui ennen kaikkea kampanjassaan, eikä siksi pystynyt vakuuttamaan poikkeuksellisen suurta epävarmojen äänestäjien joukkoa. Vasemmistoliitto lähti vaaleihin kyseenalaistamalla oikeistopuolueiden leikkauslinjan.
Elvytyskärki jäi valitettavasti liian monelle liian abstraktiksi. Ihmisille syntyi mielikuva itsetarkoituksellisesta velanotosta, sen sijaan, että linjaa olisi kyetty perustelemaan positiivisten työllisyysvaikutusten kautta. Elvytyksen ohella ei kärjeksi noussut mikään muu teema. Hallituksessa olo taas vaikutti tiukan kritiikin uskottavuuteen.
Ongelmista huolimatta vasemmistoliitto toimi oikein kyseenalaistamalla oikeiston leikkaushegemoniaa. Oma talouspoliittinen uskottavuus ei rakennu nopeasti, mutta sen luominen on keskeistä vasemmistoliiton pitkän aikavälin menestyksen näkökulmasta. Yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttuessa yhä kovemmaksi ja vaihtoehdottomuutta huokuvaksi, tarvitaan poliittisia projekteja, joiden tavoitteena on ilmapiirin ja keskustelujen lähtökohtien muovaaminen. Muuten puolueemme uhkaa ajautua marginaaliin, jossa rooliksemme jää ainoastaan toimia omantunnon vartijana.
Vaikka syyt vuoden 2015 eduskuntavaalien odotettua heikompaan tulokseen löytyvät pitkälti kampanjasta ja yleisestä keskusteluilmapiiristä, on tulos myös jatkoa pitkän aikavälin trendille. Yksittäisiä vähän parempia ja huonoja vaalituloksia suurempi ongelma on vasemmiston kykenemättömyys laajentua ja uudistaa analyysinsa vastaamaan muuttuneita työ- ja tuotanto-sekä elämänolosuhteita. Siinä ei ole kyse yksittäisestä epäonnistuneesta kärjestä, vaan politiikasta, ja kuinka ajankohtaiseksi ja tarpeelliseksi laajat ihmisryhmät sen kokevat.
Nyt tulee puolueessa keskittyä pohtimaan miten tämä trendi muutetaan. Asiansa hyvin perustelevalle ja argumentoivalle muutosliikkeelle on edelleen tilausta. Se edellyttää kuitenkin johdonmukaista ja luotettavaa poliittista linjaa, vakavasti otettavaa viestintää sekä sellaisen sisäisen toimintakulttuurin luomista, jossa keskinäisen syyttelyn sijaan annetaan ihmisille tilaa ja kannustetaan yhteiseen toimintaan. Ennen kaikkea se vaatii myös vasemmistolta katseen suuntaamista ulos omista piireistään, omilta symboleiltaan ja omasta totutusta kielenkäytöstä. Hyvät ystävät, meidän pitää puhua kaikille muille kuin toisillemme.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.
uutiskirje 
