Vaalitulos oli suuri pettymys vasemmistoliittolaisille. Vaalikamppailun aikana vasemmistoliitto tuki yksin elvytyspolitiikkaa, mikä heikensi sen uskottavuutta äänestäjien keskuudessa. Kysymys ei kuitenkaan ollut viime kädessä siitä.
Kansa ei pidä valtion velkaantumisesta. Jos valtion velkaan suhtaudutaan kuin yksittäisen ihmiseen velkaan, velkakammo on aivan ymmärrettävää. Näyttöä velkakammosta on saatu paitsi viimeaikaisista suomalaisista kyselyistä myös jo kauan sitten tehdyistä ulkomaisista haastattelututkimuksista.
Pitääkö kansalta kannatusta haluavan puolueen luopua elvytyspolitiikan tukemisesta, jos kansa ei pidä velkaelvytyksestä?
Tähän kysymykseen vastaamisessa auttaa yksi tunnettu historiallinen esimerkki: presidentti Rooseveltin toiminta 1930-luvulla Yhdysvalloissa. Suuresta lamasta alettiin irtaantua Rooseveltin harjoittaman, työllisyyttä tukevan New Deal –politiikan ansiosta. Vuonna 1937 politiikkaa oli harjoitettu noin viisi vuotta hyvin tuloksin. Muun muassa työttömyys oli laskenut oleellisesti. Politiikka perustui kuitenkin osaksi velan ottoon eli alijäämäisiin budjetteihin.
Jotkut vaikutusvaltaiset Rooseveltin hallinnon edustajat toivoivat, ettei seuraava budjetti enää olisi alijäämäinen. He saivat Rooseveltin kannalleen vetoamalla muun muassa tuoreisiin mielipidekyselyihin. Niiden perusteella kansa ei pidä siitä, että valtio velkaantuu.
Seuraava budjetti perustui menoleikkauksiin, joiden takia Yhdysvaltojen talous vajosi vuonna 1938 uudestaan taantumaan. Lyhyessä ajassa noin neljä miljoonaa ihmistä menetti työpaikkansa ja työttömyysaste nousi viisi prosenttiyksikköä. Taloushistoriallisessa kirjallisuudessa taantumaa kutsutaan Rooseveltin taantumaksi.
Nykyoloissa koko Eurooppa ja erityisesti euroalue tarvitsisi omaa New Deal –politiikkaa. Jos sellaista ei saada aikaan, Euroopan on hyvin vaikeata nousta jaloilleen. Vaikka Suomi pienenä viennistä riippuvaisena maana on pitkälti riippuvainen keskeisten vientimaidemme kehityksestä, omat talouspoliittiset päätökset –myös virheet – vaikuttavat ratkaisevasti siihen, mihin suuntaan Suomen talous lähivuosina kehittyy.
Roosevelt otti oppia virheestään ja muutti talouspolitiikan uudestaan työllisyyttä tukevaksi. Vaalitulos ei ole poistanut suomalaisenkaan New Deal –politiikan puolustamisen tarvetta. Se kuitenkin pakottaa miettimään, miten sitä tulisi puolustaa.
Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
uutiskirje 
