Helsingissä viime viikonloppuna esiintyneen ukrainalaisen Vagono-vožatye-yhtyeen muusikot iloitsevat ukrainalaisen kulttuurin noususta.
– Ensimmäiset bänditreenimme oli sovittu Kiovaan joulukuun 2013 alkuun. Pari päivää sitä ennen Maidanilla hyökättiin mielenosoittajien kimppuun.
– Aloimme treenata Kiovassa, vaikka se ei vallankumouksen aikaan ollutkaan helppoa. Yhtäältä meillä oli vahva impulssi luoda jotain uutta. Toisaalta tuntui, ettei ole laulujen aika – kaupungissa oli levotonta ja ihmisiä kuoli, kertoo yhtyeen laulaja Anton Slepakov.
Abstraktia hiphopia
Vagonovožatye syntyi aluksi “virtuaaliprojektina”, keikkailun bändi päätti aloittaa vasta kaksi ep:tä julkaistuaan. Yhtyeen kolme jäsentä ovat kaikki pitkän linjan ukrainalaismuusikoita.
Kitaristi Valentyn Panjuta on kotoisin Harkovasta, rumpali Stanyslav Yvaštšenko Donetskista. Nykyään he asuvat Kiovassa. Laulaja Slepakov taas on syntynyt Kiovassa, mutta asunut jo pitkään Dnipropetrovskissa.
Yhtyeen ensimmäisiä keikkoja ei liiemmin mainostettu, koska Slepakovin mielestä se olisi tuossa tilanteessa tuntunut väärältä. Sittemmin bändi on esiintynyt ympäri Ukrainaa. Suomen-konsertti oli ensimmäinen ulkomaankeikka.
Vagonovožatyen musiikkia on kuvattu “abstraktiksi hip hopiksi avantgardistisilla lyriikoilla”. Sanoituksista vastaa Slepakov, ja ne käsittelevät paljolti sosiaalisia aiheita ja toisaalta ihmisen mielentilaa.
Tekstejä kiitellään ajankohtaisuudesta, mutta Slepakov huomauttaa, että “ihmiset ovat alkaneet tulkita tekstejä eri tavoin kuin ennen”.
– Aikaisemmin abstrakteina pidettyjä tekstejä tulkitaan nyt kuvauksina konkreettisista tapahtumista. Esimerkiksi kappaleen Neprijatel [“vihollinen”] ajatellaan kertovan Krimin valloituksesta. Olen kuitenkin kirjoittanut sanat jo aiemmin. Ne kertovat ikävästä, jota voi tuntea entistä ystäväänsä kohtaan. Vaikka teistä on tullut vihamiehiä, jonkinlainen kiintymys säilyy.
Muusikon arkea
Yhtye kertoo, että Ukrainassa on vielä jotenkuten mahdollista elättää itsensä kokeellisemmalla musiikilla, vaikka ansainnan logiikka on muuttunut. Levykauppoja on suljettu ja Vagonovožatye on julkaissut materiaaliaan ainoastaan digitaalisessa muodossa, “pay as you will” -periaatteella. Suurin osa tuloista tuleekin konserteista.
Aikaisempien bändiensä kanssa muusikot keikkailivat paljon Venäjällä. Tällä hetkellä konsertit Venäjällä eivät tule kyseeseen, vaikka se tietääkin pienempiä tuloja.
– Miten voisin viihdyttää klubilla samoja tyyppejä, jotka konsertin jälkeen katsovat televisiosta valheita Ukrainasta ja vielä levittelevät niitä, perustelee Panjuta.
Venäläiset bändit eivät tällä hetkellä juuri keikkaile Ukrainassa, ulkomaalaisetkin vähemmän kuin ennen. Vagonovožatyen mukaan kotimainen musiikki kiinnostaa yleisöä Ukrainassa nyt enemmän kuin ennen ja Kiovaan on jopa avattu uusia klubeja.
Kansalaiset aktivoituneet
Panjutan välit venäläisiin ystäviin ovat käytännössä poikki, samoin jopa Omskissa asuviin sukulaisiin. Suurin osa Slepakovin venäläisistä tutuista ymmärtää ukrainalaismuusikoiden päätöksen olla keikkailematta Venäjällä. Monet silti toivovat, että politiikka jätettäisiin musiikin ulkopuolelle.
Tämä ei onnistu, tapahtumat ovat läsnä miesten elämässä, vaikka arki on Slepakovin mukaan rauhoittunut sekä Kiovassa että Dnipropetrovskissa.
– Ilmassa kuitenkin tuntuu sota, huomauttaa Slepakov.
Dnipropetrovskin sairaalat ovat täynnä, taisteluista tuodaan loukkaantuneita ambulansseilla ja helikoptereilla.
– Kiovan kouluissa kerätään kuivamuonaa. Seitsemänvuotiaalle pojalleni on opetettu, kuinka juostaan pommisuojaan, lisää Panjuta.
Maidanista alkaneet tapahtumat ovat aktivoineet kansalaisia.
– Vapaaehtoiset auttavat enemmän kuin valtio: he keräävät rahaa, ruokaa ja lääkkeitä pakolaisille ja sotilaille, kertoo Slepakov.
Kotimaista suositaan muutenkin kuin musiikissa: elintarvikkeet, pesuaineet, jopa vaatteet pyritään ostamaan kotimaisina.
– Kaupan hyllyssä on pitkä rivi venäläistä kahvia, johon kukaan ei koske, kuvailee Panjuta.
uutiskirje 
