Keskiviikkona 6. toukokuuta 50 vuotta täyttävälle Elintarviketyöläisten liiton puheenjohtajalle Veli-Matti Kuntoselle monenlaiset ruokateollisuuden työt ovat tuttuja. Hän päätyi ylioppilaskirjoitusten jälkeen töihin panimoon Heinolassa, opiskeli merkonomiksi Helsinkiin, meni vaimon perässä Tampereelle ja sai töitä Ruoka-Saarioiselta vuonna 1991.
– Se oli talouden syvän sukelluksen aikaa. Tiesin, että vakuutusmyyjäksi minusta ei ole, vaikka siihen oli koulutus, hän sanoo ja luettelee:
– Trukkihommia, varastohommia, sitten Saarioisen lättylinjan päähän pakkaamaan.
Vaikka työpaikan saanti oli sattumaa, Kuntonen toteaa, että ehkä se kuvaa sitä, että vaikeinakin aikoina elintarvikesektori toimii.
Kymmenen vuotta hän ehti olla talon 700 työntekijän pääluottamusmies ennen kuin tuli valituksi liittoon töihin ja sen puheenjohtajaksi 2006.
– Sanon mieluummin, että ohjauduin alalle kuin että ajauduin, Kuntonen määrittelee.
Solidaarisuus iso haaste
Kuntonen arvioi, että ammattiyhdistysliikkeen on turha huolehtia palkoista, jos työsuhteet ja työehdot eivät ole kunnossa.
– Toki palkka on tärkeä, mutta olisi hyvä ymmärtää, että jos epätyypillisten työsuhteiden käyttöä ei pystytä rajoittamaan, palkankorotuksesta hyötyy entistä harvempi, sillä vaikkapa nollasopimuksella tai osa-aikaistamisella voidaan viedä tulot entistä alemmas, hän sanoo.
Hän luettelee epätyypillisiä työsuhteita: työvoimavuokraus, nollasopimukset, määräaikaiset ja osa-aikaiset työsopimukset.
– Niillä pystytään kiertämään monta sopimuksiin ja lainsäädäntöön liittyvää asiaa. Työpaikoille syntyy kahden kerroksen työväkeä, hän sanoo.
– Ammattiyhdistysliikkeelle on iso haaste pitää ihmiset solidaarisina toisiaan kohtaan, kun työnantaja esittää työpaikoilla, että on oltava tämmöinen reservi nollasopimuslaisia, jotta ei tarvita yhteistoimintaneuvotteluita, jos menee huonosti.
Laittomuus rehottaa
Esimerkiksi määräaikaisia sopimuksia tehdään ilman lainmukaista perustetta.
– Tapauksia tulee liitolle vastaan, mutta ihmiset monesti eivät halua niitä vietävän eteenpäin, koska he pelkäävät työmarkkina-asemansa heikentyvän, jos asia riitautetaan.
Samasta on kysymys nollasopimuksissa.
– Epätyypillisillä työsopimusmalleilla päästään kiertämään sitä, mitä työlainsäädännöllä on säädetty tai työehtosopimuksella sovittu. Työnantajapuoli kuitenkin katsoo, että se on sallittua, mikä ei ole puhtaasti kiellettyä.
Epätyypillisten työsuhteiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Tilastokeskuksen mukaan niitä on 83 000.
– Meillä on tietoa yt-neuvotteluista, joissa on päätetty toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita. Mutta kun on jaettu irtisanomislappuja, on samalla tarjottu nollasopimusta, Kuntonen sanoo.
Ikuisella koeajalla
Kuntosta kiinnostaa työsuhdemallien vaikutus ihmisen työkykyyn. Sitä ei ole juurikaan tutkittu.
– Se vaikuttaa työkykyyn ja jaksamiseen, että joudut joka työpäivä kisaamaan siitä, onko sinulla töitä. Olet ikään kuin jatkuvalla koeajalla, hän sanoo.
Puheet koeajan pidentämisestä jopa vuoteen hän leimaa höpöjutuiksi.
– On vaikea löytää perustelua sille, että koeajan pidentämisellä päästäisiin parempaan työllisyysasteeseen. Sitä paitsi pitäähän yritysten pyrkiä onnistumaan rekrytoinneissa. Koeajan pidentäminen lisäisi välinpitämättömyyttä henkilöstöasioiden hoidossa.
Myös puheet työajan pidentämistä saavat Kuntosen hymähtämään.
– Se tarkoittaa, että työntekijä tekee lisää tuottavuutta, josta hyöty jaetaan muihin, hyvin harvoihin taskuihin.
Työpaikoilla sovitaan koko ajan
Vaalien alla moni porvaripuolue halusi ratkaista työelämän kysymyksiä lisäämällä paikallista sopimista.
Kuntonen naurahtaa.
– Työnantajapuoli tarkoittaa sillä sitä, että kaikki pitäisi sopia työpaikoilla riippumatta työehtosopimuksesta. Ei olisi työehtojen alarajoja. Kyse olisi puhtaasti työnantajan direktio-oikeuden vahvistamisesta.
Direktio-oikeus tarkoittaa työnantajan valtaa määrätä, mitä, missä ja koska kukakin työntekijä tekee.
Hän toteaa, että paikallista sopimista vaativat yleensä ne poliitikot, jotka eivät tiedä, mistä puhuvat. Sopimuksia tehdään koko ajan, Kuntonenkin teki luottamusmiehenä kymmeniä paikallisia sopimuksia vuodessa.
– Työpaikoilla on paljon asioita, joista voidaan sopia paikallisesti, mutta sopimista säätelee työehtosopimus.
Esimerkiksi sille, että SEL ei juurikaan ole antanut paikallista liikkumavaraa työaikojen sopimisen suhteen, on selitys.
– Jos työaika avataan paikalliselle sopimiselle, ensimmäisessä yrityksessä ehkä sovitaankin asiasta aidosti työntekijöiden kanssa, mutta ei enää toisessa, joka on ensimmäisen kilpailija. Työajoista tulee keskinäisen kilpailun keino.
Liitto ei ole vain vakuutuslaitos
Kuntonen varottaa ajattelusta, jossa ammattiliiton jäsenyys on kuin työttömyyden varalle ostettu vakuutus samaan tapaan kuin auto- tai kotivakuutus.
– Jos lähdemme itse tähän keskusteluun, olemme hakoteillä. Siinä unohtuu, että olemme joukkoliike, jonka jäsenillä on mahdollisuus olla mukana huolehtimassa omista työehdoistaan.
Niin sanotut yleiset työttömyyskassat – Loimaan kassa – ovat viime vuosina markkinoinnillaan pyrkineet hämärtämään työttömyysturvaa tarjoavan vakuutuslaitoksen eroa ammattiliittoihin.
– Nämä kassat eivät tee työtä työttömyysturvan tulevaisuuden tai työehtojen parantamiseksi.
Kuten Suomessa keskimäärinkin ay-liikkeessä, elintarviketyöläisten järjestäytymisaste on korkea, lähes 80 prosenttia. Mutta siihen ei pidä tuudittautua. Kuntonen arvioi, että nykyisellä järjestäytymisasteella pystytään säilyttämään se taso, jolla työntekijöiden oikeudet ovat nyt.
– Mutta pystyäksemme saamaan niitä paremmalle tasolle aktiivisesti toimivien jäsenten määrä pitää olla paljon nykyistä korkeampi.
Hän pitää päivänselvänä, että työnantajapuoli seuraa tarkkaan eri ammattiliittojen järjestäytymisasteita.
– Jos järjestäytymisaste laskee voimakkaasti, työnantajapuoli asettaa työehtosopimusneuvotteluihin entistä enemmän tavoitteitaan, jotka pääsääntöisesti tarkoittavat työntekijöille heikennyksiä. Tätä on jo nähty.
Kotimaisen ruuan puolesta
Veli-Matti Kuntonen syö kotimaista ruokaa.
– Minulla ei ole mitään syytä ostaa esimerkiksi argentiinalaista lihaa, hän sanoo.
Hän tutkii tarkkaan elintarvikekauppojen hyllyjä
– Jos löytyy uusia kotimaisia tuotteita, selvitän missä päin Suomea ne on tehty. Olen löytänyt yrityksiäkin, joista liitolla ei ole ollut tietoa.
Kuntosen mielestä on hienoa, että ruuan kotimaisuus on arvo suomalaisille.
– Kotimaisuus on järkevää myös siksi, että sen osalta ruokaturvallisuus on omissa käsissämme. Pystymme lisäksi vaikuttamaan työehtoihin ja tuotantoeläinten oloihin.
Ruuasta puhutaan paljon ja ihmiset ovat yhä ruokatietoisempia.
– Se on hieno juttu, mutta siinä on jännä ristiriita. Tehdään vaativaa gourmet-ruokaa ja samaan aikaan syödään yhä pitemmälle käsiteltyä valmisruokaa. Ensin viipaloitiin leipä, sitten leikkeleet ja juusto. Nyt makkara ja juusto jo laitetaan valmiiksi kolmioleivän väliin.
Hän muistuttaa siitä, että ruuan hinnasta puhuttaessa unohdetaan sen jalostusaste.
– Kun ihminen ostaa valmistuotteen, hän ei osta vain ruokaa vaan myös aikaa.
Kuntonen ei usko, että ruuan tuotanto häviää Suomesta.
– Mikään maa ei ole luopunut ruuan tuotannosta, hän toteaa.
Hän arvioi, että alan isot tuotantolaitokset tuskin enää vähenevät Suomessa.
– On myös todennäköistä, ettei uusiakaan synny, hän sanoo.
– Kasvu tullee paljolti pienistä yksiköistä.
Hänestä ruokatuotanto voi olla myös mahdollisuus Suomelle.
– Kasvukausi on toki lyhyt, mutta meillä on puhdasta vettä ja puhdasta luontoa. Uskon, että meille syntyy erikoistuotantoja, kuten leipäpuolen gluteenittomat tuotteet ja maitosektorin vähärasvaiset, pitkälle jalostetut tuotteet. Esimerkiksi Valio on onnistunut brändin rakentamisessa Venäjällä. Siellä ostetaan Valion tuotteita tuotemerkin vuoksi.
Kuntonen pitääkin Venäjää mahdollisuutena Suomen elintarviketeollisuudelle.
– Juuri nyt tilanne on vaikea pakotteiden vuoksi, mutta jatkossakin on fakta, että 400 kilometrin päässä Helsingistä on miljoonakaupunki, jonka elintarviketarvetta Venäjä ei itse pysty täyttämään.
Kuntosen syntymäpäiväkahvit tarjotaan tiistaina 5. toukokuuta kello 14–18 SEL:ssä Paasivuorenkatu 2 C, 4. krs, Helsinki. Mahdolliset muistamiset Kuntonen toivoo osoitettavan Suomen monikkoperheet ry:n työn tukemiseen tilille FI22 5290 0240 2962 34. Viestiksi: Veli-Matti Kuntonen 50 v.
uutiskirje 
