Toukokuussa uutisoitiin, että Britannian tutkimus- ja kehitysrahasto ARIA oli antanut 56,8 miljoonaa puntaa ohjelmalle, jossa tutkittiin eri ilmastonmuokkaustekniikoita. Rahoitettavia tutkimusryhmiä oli yhteensä 21.
ARIA:n verkkosivuilla ilmoitetaan, että ilmastokriisin uhkaavat käännekohdat, ”tipping points”, ovat jo lähellä, ja nyt rahoitettavilla ohjelmilla tutkitaan, voisiko ilmastoa viilentävä teknologia olla turvallista ja toteutuskelpoista.
Lapin yliopiston arktisen keskuksen tutkimusprofessori John Mooren mukaan valtioiden virallinen kanta on edelleen se, että Pariisin sopimus ja ilmastonmuutoksen hillintä riittävät. Epävirallisesti puhutaan kuitenkin muuta, kun päästövähennyksissä ei ole onnistuttu, hän sanoo.
– Olemme mitanneet ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksia jo 60 vuoden ajan. Käyrä ei ole tasoittunut ollenkaan.
Vuotuisten päästöjen vähentäminen ei välttämättä edes riitä ilmastokatastrofin välttämiseksi, Moore toteaa.
– Lämpötilat reagoivat ilmakehän hiilidioksidin jatkuvasti kasvaviin kokonaispitoisuuksiin eivätkä siihen, mitkä ovat vuosittaiset päästöt. Meidän pitää pärjätä hiilidioksidin kanssa vielä satoja vuosia.
Ilmastonmuokkauksesta puhuminen yhtenä yhteisenä terminä on vaarallista, koska silloin keskitetään huomio kaikista riskialtteimpiin toimintatapoihin ja oikeutetaan ne, sanoo BIOS-tutkimusyksikön tutkija Ville Lähde.
– Osa esillä olevista teknologioista on paikallisia ja huomattavasti vähemmän riskialttiita, kun taas osa saattaa olla globaalisti hyvinkin tuhoisia, hän toteaa.
John Moore puolestaan on sitä mieltä, että olemme pakotettuja jonkinlaiseen ilmaston manipulointiin, mutta tutkimustyötä tarvittaisiin vähintään vuosikymmen ennen kuin eri menetelmistä edes tiedetään tarpeeksi.
– Joko jatkamme nykyisellä polulla, josta on olemassa hyvin paljon tutkimusta, ja tiedämme, että hyvin pahoja asioita tulee tapahtumaan. Tai sitten harkitsemme jonkinlaista väliintuloa ja sen riskejä, joita emme vielä kokonaan ymmärrä.
– Meidän pitää vielä tutkia näitä menetelmiä ulkomaailmassa, ei vain laboratoriossa tai tietokoneella.
”Potentiaalinen joukkotuhoase”
Eniten tutkittu ja huomiota saava ilmastonmuokkauksen teknologia on hiukkasten vieminen yläilmakehään, Moore sanoo. Lähde arvelee, että ihmisiin vetoaa scifi-elokuvamainen skenaario lentokoneista levittämässä hiukkasia korkealle yläilmakehään.
Lähteen mukaan se on kaikista esillä olevista teknologioista kuitenkin vaarallisin.
– Sitä voi pitää potentiaalisesti vahinkojoukkotuhoaseena, koska se saattaisi esimerkiksi ohjata monsuunisateita pois alueelta, jossa asuu satoja miljoonia ihmisiä. Seuraukset olisivat tuhoisia, hän toteaa.
Hiukkasten levittämistä yläilmakehään pitäisi vielä jatkaa koko ajan, hän toteaa. Jos päästöt samalla jatkuisivat, niin silloin ilmakehään kertyisi edelleen vuodesta toiseen kasvava määrä hiilidioksidia.
– Jos jostain syystä, katastrofin, rahojen puutteen tai vaikka poliittisen suunnanmuutoksen vuoksi tämä lopetettaisiin, niin siitä seuraisi äärettömän nopea ilmaston lämpeneminen. Vaikutukset olisivat aivan käsittämättömät.
Riskejä ja vaikutuksia alueen ekosysteemiin ei vielä tunneta
Lähteen mukaan kaikki muut menetelmät jäävät hiukkaskeskustelun varjoon.
– Jäätiköiden sulamisen ja koralliriuttojen kuoleman hidastaminen kohdennetuilla toimilla saavat juuri nyt paljon vähemmän huomiota.
Menetelmä matkii suuria tulivuorenpurkauksia, joiden tiedetään laskevan maapallon lämpötilaa. Hiukkaset heijastavat auringonsäteilyä takaisin avaruuteen. Tulivuori Pinatubon purkaus vuonna 1991 päästi stratosfääriin 15 miljoonaa tonnia rikkidioksidia. Seuranneiden 15 kuukauden aikana maapallon keskilämpötila laski noin asteella.
Riskejä ei vielä tunneta. Vaarana on esimerkiksi se, että hiukkasten vienti yläilmakehään vaikuttaa stratosfäärin otsonipitoisuuksiin, Moore sanoo. Lisäksi maapallon tuuli- ja sadeolosuhteet saattavat muuttua hyvinkin kohtalokkaasti.
– Yläilmakehän hiukkasista seuraava viilentyminen ei aivan vastaisi kasvihuonekaasuista johtuvaa lämpenemistä. Auringonsäteet heijastuvat vain, kun aurinko paistaa, eli päivällä, mutta ei vaikka kaamoksen aikaan.
Meriveden suihkutus eri asia
Nyt jo käytössä oleva menetelmä on meriveden suihkuttaminen ilmaan, jolloin meren päällä olevat pilvet kirkastuvat ja estävät auringon säteilyä. Tätä tehdään Australian Suurella valliriutalla, jotta meriveden lämpötilaa saataisiin laskettua ja estettyä riutan kuoleminen.
– Kukaan ei halua tehdä ilmastonmuokkausta ennen kuin ollaan ilmiselvässä ”riko lasi” -katastrofitilanteessa, ja Suuri valliriutta on nyt tässä tilanteessa, Moore sanoo.
Vesihöyryn suihkuttaminen taivaalle haavoittuvaisen valliriutan suojelemiseksi on mittaluokaltaan ja riskeiltään kuitenkin aivan eri maailmasta, Lähde sanoo. Menetelmä ei sotke koko globaalia ilmastojärjestelmää. Vesihöyry myös poistuu ilmasta parissa viikossa.
Britannian ARIA rahoittaa suurella summalla myös hanketta, jossa tutkitaan arktisen merijään paksuntamista, Moore kertoo. Tarkoituksena on varmistaa, että auringonvaloa heijastava jääpeite kestää keväällä pitempään.
Tätäkin teknologiaa kokeillaan jo käytännössä. Esimerkiksi brittiläinen Real Ice -start up on pumpannut merivettä talviaikaan jään pinnalle pohjoisessa Kanadassa. Teknologian riskejä ja sen vaikutuksia alueen ekosysteemiin ei vielä tunneta. Lisäksi menetelmän laajentaminen merkittävään mittakaavaan tulisi Real Ice -firman mukaan maksamaan miljardeja dollareita, kun vesipumppuja vaadittaisiin tuhansia.
”Ei korvaa päästövähennyksiä”
Ilmaston manipulointi ei missään tapauksessa korvaa päästövähennyksiä, Moore sanoo.
– Fossiilisista polttoaineista luopumista on kiirehdittävä. Mikään ilmastonmuokkauksen menetelmä ei voi toimia pitkään ilman sitä.
Jatkuva hiilidioksidipitoisuuksien kasvu ilmakehässä ja maapallon lämpeneminen aina lopulta ylittävät tekniset viilennyskeinot, hän toteaa.
– Ilmastonmuokkauksella saattaisimme välttää jotkin pahimmista riskeistä, kuten napajäätiköiden romahtamisen. Tarvitsemme tällaisen vakuutuksen samalla, kun poistamme hiiltä ilmakehästä ja meristä kiireellisesti.
Moore on huolissaan siitä, että jotkut tahot saattavat lähteä muokkaamaan ilmastoa puutteellisilla tiedoilla. Lämpenemisestä aiheutuvat suurkatastrofit saattavat johtaa hätiköintiin.
– Jokin rikkaimmista maista saattaa ajatella, että me rikoimme ilmaston, joten me myös korjaamme, ja hiiteen muu maailma.
Kaikki muut menetelmät jäävät hiukkaskeskustelun varjoon.
Lähteen mukaan pienempiä paikallisia ja koko maapallon laajuisia ilmastonmuokkausteknologioita voi pitää mielekkäänä apukeinona vain, jos käynnissä on jo kunnianhimoisia ja johdonmukaisia vuodesta toiseen eteneviä päästöleikkauksia. Hänkin painottaa sitä, että ilmastonmuokkaus ei missään tapauksessa ole vaihtoehto päästöleikkauksille.
– Nykyisessä tilanteessa ei olla saatu käyntiin minkäänlaista kunnollista päästövähennysten polkua. Ilmastonmuokkauksesta tahtoo julkisessa keskustelussa tulla poliitikkojen mielissä vaihtoehto päästöleikkauksille.
Jos nyt aloitetaan ilmastonmuokkaus, niin tilanne on sama kuin jos työnnetään sormi vuotavaan patoon, Lähde sanoo. Varsinainen ongelma ei poistu, eikä korjaustoimenpide auta kovin pitkään.
– Se ei myöskään auta sellaisessa tilanteessa, jossa päästövähennykset saadaan käyntiin, mutta ne ovat hitaita ja riittämättömiä.
Artikkelin taustoiksi on haastateltu myös Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Sami Romakkaniemeä.
lehti 