Helsingin Sanomien toimittaja Pekka Mykkänen vietti viestipalvelu X:n – entisen Twitterin – syövereissä toista vuotta. Hän tutki sitä, miten suomalainen keskustelukulttuuri myrkyttyi: muuttui vittuiluksi ja maalittamiseksi, kun perussuomalaismieliset henkilöt hyökkäsivät muiden kimppuun ja nämä muut vastasivat.
Syntyi kirja Likainen somesota (Nemo 2025).
Kaikki alkoi, kun Mykkänen kirjoitti Hesariin yhden T-kirjaimen liikaa heinäkuussa 2023. Hänet oli lainattu ulkomaan toimituksesta politiikan toimitukseen päiväksi. Sille päivälle sattui tehtäväksi juttu siitä, että sosiaalisessa mediassa noin 15 vuotta aiemmin nimimerkillä riikka rasistisesti esiintynyt henkilö olisi valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.).
Mykkänen oli ryhmätyönä tehdyn artikkelin vastuuhenkilö. Kiireessä hän kirjoitti juttuun ”turkkilaisapinat”, vaikka riikka oli kirjoittanut alkuperäiseen tekstiin sanan yksikköön: ”turkkilaisapina”.
Tästä seurasi absurdi tapahtumasarja: Mykkäsen väitettiin muun muassa leimanneen Purran rikolliseksi ja vahingoittaneen Suomen mainetta. Perussuomalaiset hyökkäsivät laajalla rintamalla hänen kimppuunsa sosiaalisessa mediassa, pääasiassa Twitterissä.
”Tämä kokemus sai minut kysymään, mitä Suomen politiikassa tapahtuu. Mitä peliä perussuomalaiset pelaavat?” Mykkänen kirjoittaa kirjassaan.
Onko tuo järjissään?
Mykkänen vietti satoja tunteja entisessä Twitterissä, nykyisessä X:ssä. Siellä poliittisen keskustelun muutos kulminoitui.
– Se oli kuluttavaa, raskasta ja ahdistavaa. Hyi helvetti, hän sanoo nyt.
Hän lopetti Twitterin pian sen jälkeen, kun kirja oli ilmestynyt.
– X sylkee silmille. Kun perussuomalaiset hyökkäsivät minua, Helsingin Sanomia, Yleä, Demokraatti-lehteä tai ulkoministeriä vastaan, homma perustui siihen, että tavallisilla ihmisillä ei ole aikaa opiskella yksityiskohtia. Häikäilemättömällä paskapuheella voi upottaa ihmiset hämmennyksen suohon, hän sanoo.
– Yhteiskunnallinen keskustelu upotetaan paskaan. Siksi kuvio toimii ja paskanpuhujat voittavat.
Mykkänen sanoo, että hänen itsensä oli vaikea kuvailla kollegoille, mitä tapahtui.
”Yhteiskunnallinen keskustelu upotetaan paskaan”
– Kuvio oli monimutkainen. Siinä oli mukana lukuisia toimijoita, perussuomalaisten kärkipoliitikkoja, trolleja. Kun sitä yritti selittää, tuli mieleen, että kuuntelija miettii, onko tuo järjissään.
Tavallisten suomalaisten maalittamista
Mykkänen itse pitää kirjan keskeisenä sisältönä sen lukua, jossa kuvataan, kuinka perussuomalaiset, puoluejohto etunenässä, maalittavat kolme tavallista, suurelle yleisölle lähes tuntematonta suomalaista. He ovat ylikomisario Jari Taponen, toimittaja Rebekka Härkönen ja vastaanottokeskuksen johtaja Pekka M. Sinisalo.
Luvun nimi on kuvaava: Kaikki joukolla maalittamaan.
Kaikki kolme tapausta nivoutuvat ajallisesti syksyyn 2017, jolloin turvapaikanhakija oli puukottanut Turun kauppatorilla useaa ihmistä ja perussuomalaiset oli vain vähän aiemmin hajonnut puolueena.
– Siihen aikaan perussuomalaiset kävivät ylikierroksilla. Halla-aholaiset olivat voittaneet Jyväskylän puoluekokouksessa ja elettiin Euroopan maahanmuuttokriisin jälkiaaltoja, Mykkänen sanoo.
Kolme melko tavallista suomalaista ihmistä osuivat perussuomalaisten silmiin. He eivät toki olleet ainoita.
– Jokin heissä tökki, Mykkänen sanoo.
– Twitterpoliisiksi kutsuttu Taponen joutui kuuden vuoden vihakampanjan kohteeksi. Siihen osallistuivat perussuomalaiset puolueen ykkösjengiin asti.
Ykkösjengiin kuuluivat muiden muassa Jussi Halla-aho, Riikka Purra, Mari Rantanen, Sebastian Tynkkynen, Jani Mäkelä ja joukko rivikansanedustajia.
– Suomen toiseksi vaikutusvaltaisin puolue hyökkäsi näkyvimmän all stars -joukkueensa voimalla yksittäisen viranhaltijan kimppuun. Mäkelä oli postannut Taposesta tyyliin 180 kertaa.
Taposen kohdalla oli muun muassa kyse erilaisesta käsityksestä sen suhteen, oliko Suomessa katujengejä. Taposen mielestä ei ollut.
Vielä kuluvan vuoden maaliskuussa, kun Taponen oli jo antanut periksi ja eronnut poliisista, Purra jaksoi pilkata häntä X:ssä.
– Löi lyötyä, Mykkänen toteaa.
”Perussuomalaiset ovat ottaneet somen haltuun hyvässä ja pahassa.”
Hän kuvailee perussuomalaisten johtoa häikäilemättömäksi ja julmaksi porukaksi. Kun Taposelle esitettiin Helsingin kaupungin mitalia, Halla-aho jätti kaupunginhallituksessa esitykseen eriävän mielipiteen. Kaikki muut kaupunginhallituksen jäsenet puolsivat mitalin antamista Taposelle.
– Kun oli mitalin antopäivä, Jani Mäkelä ja puoluelehden päätoimittaja Matias Turkkila päättivät pilata päivän Taposelta ja panivat X:n laulamaan ja Suomen Uutisiin juttua siitä, että parodiaviikot jatkuvat, Mykkänen kuvailee.
Nykyisin valtiovarainministeri Riikka Purran erityisavustajana toimivan Turkkilan nimi tulee usein vastaan kirjassa.
– Hän on ollut puolueen kahden perättäisen puheenjohtajan uskottu somesotilas, propagandisti ja strategi. Hän on todella taitava, osaa kusettaa ihmisiä todella hyvin, Mykkänen arvioi.
Halla-aho leimasi valehtelijaksi
Sinisalon tapauksessa oli kyse puolueen sisäisestä pyykinpesusta. Hän oli poikkeuksellinen perussuomalainen, vastaanottokeskuksen johtaja Kirkkonummella. Häntä pidettiin petturina, koska hän siirtyi puolueen hajottua aiemman puheenjohtajan Timo Soinin Uuteen vaihtoehtoon ja sitten Siniseen tulevaisuuteen.
– Sinisaloon kulminoitui jotain, koska hän oli toiminut Suomalaisuuden liitossa ja ollut perustamassa Suomen Sisua. Sitten hänen käsitettiin ikään kuin pettäneen Halla-ahon. Halla-aholaiset vihasivat loikkareita, Mykkänen sanoo.
Kuten monesti, tässäkin tapauksessa maalittamisen lähtölaukaus tuli Halla-aholta. Halla-aho väitti Sinisalon valehdelleen ja laittoi Facebookiin julki heidän yksityiset Messenger-viestinsä. Lisäksi puoluelehden paperiversio Perussuomalainen teki Sinisalosta häväistyskirjoituksen, jossa tämän yhteys perussuomalaisiin häivytettiin.
– Puoluelehteä käytettiin koston välineenä, Mykkänen sanoo.
Rasistista vassariämmäksi
Turun Sanomien toimittaja Rebekka Härkönen puolestaan oli työssään väärään aikaan väärässä paikassa. Hän teki positiivisen jutun afganistanilaistaustaisesta maahanmuuttajasta, joka yritti auttaa Turun toripuukotuksen uhreja.
– Se ei sopinut maahanmuuttovastaiseen narratiiviin, jonka mukaan jokainen turvapaikanhakija on paha, Mykkänen sanoo.
Taas mukana oli Halla-aho.
– MV-lehti väitti, että Härkönen oli kirjoittanut valeuutisen. Halla-aho jakoi MV:n jutun, ja sen jälkeen Härkösen elämä muuttui helvetiksi.
Tosiasiassa MV:n jutussa sekoitettiin kaksi eri uhria, joiden luona maahanmuuttaja oli nähty. MV pyrki osoittamaan, ettei maahanmuuttaja ollut ketään auttanutkaan, koska julkaistussa kuvassa uhria auttoi toinen ihminen.
On yllättävää, että juuri Härkönen joutui kukkahattutädin ja vasuriämmän asemaan.
– Kun haastattelin Härköstä kirjaa varten, hän kertoi, että hän oli konservatiivinen ja suhtautui kriittisesti turvapaikanhakijoihin. Rikostoimittajana hän tiesi, että isoissa ihmisjoukoissa liikkuu myös rikollisia. Häntä oli jopa pidetty vähän rasistina Turun toimittajapiireissä.
Härkönen näytti Mykkäselle saamaansa vihapostia.
– Minuakin järkytti nähdä, millaista saastaa ihmiset lähettävät. Ja tämä maalitus tapahtui vain siksi, että Halla-aho oli kirjoittanut jotain Facebookiin.
Härkönen joutui lopulta pakenemaan kotikaupungistaan Turusta.
– On tosi dramaattista Suomessa, että ihminen ei uskalla asua kotikaupungissaan, koska hän pelkää väkivaltaa, jonka lähtökohta on Halla-ahon postaus.
Mykkänen ei tiedä, onko perussuomalaisten toiminnan taka-ajatuksena se, että muutkaan eivät uskalla olla kriittisiä tällaisten tapausten jälkeen.
– Se on lopputulema, mutta oliko se tavoite, sitä en uskalla sanoa, Mykkänen toteaa.
Pitkät vaikutukset
Halla-ahon toimintaan perustuu myös monen tunnetun suomalaisen maalitus.
– Halla-aho on tarkkaan viritetty kone ja äärimmäisen taitava siinä, mitä tekee, Mykkänen arvioi.
Hän nostaa esiin kansanedustaja Eva Biaudet’n tapauksen. Halla-aho mainitsi vuonna 2006 Biaudet´n nimen raiskauskirjoituksessa, jossa hän totesi toivovansa hartaasti, että saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset.
– Eva Biaudet kertoi, että yhä joka kerta Halla-ahon nähdessään, hän muistaa, mitä tämä kirjoitti hänestä, Mykkänen kertoo.
Vielä nyt 19 vuotta myöhemmin joka kerta, kun hän astuu eduskunnassa samaan hissiin puhemiehen kanssa, Biaudet’llä on epämukava olo. Hän protestoi niin, ettei koskaan kutsu Halla-ahoa eduskunnan täysistunnoissa protokollan mukaisesti arvoisaksi puhemieheksi kuten muita puhemiehiä.
”Nämä tyypit ovat nyt vallassa”
– Halla-aho tuntee protokollan ja tietää, että Biaudet osoittaa mieltään hänelle, Mykkänen päättelee.
Mykkänen muistuttaa siitä, että raiskaustekstillä on ollut muitakin seurauksia. Entinen pääministeri Antti Rinne viittasi siihen, kun ei ottanut perussuomalaisia hallitukseen vuonna 2019.
– Minulta on kysytty, miksi pyöritän vanhaa levyä, esimerkiksi 2006 joulukuussa kirjoitettua tekstiä. Siksi, että nämä tyypit ovat nyt vallassa. He ovat Suomen toiseksi vaikuttavin puolue, hän sanoo.
Hän toteaa, että perussuomalaisten somestrategia on tarkkaan mietitty.
– Mikään muu puolue ei pärjää niille. Perussuomalaiset ovat ottaneet somen haltuun hyvässä ja pahassa.
– He järjestävät koulutustilaisuuksia ja miettivät tarkkaan, millä tavalla esiinnytään milläkin somekanavalla. Tästä Purra on paras esimerkki. Hän räyhää X:ssä, jakaa smoothiereseptejä Instagramissa ja julkaisee Facebookissa kuvia iloisista toritapaamisistaan.
Myrkyttynyt ilmapiiri
Somekeskustelun heijastusvaikutuksena koko yhteiskunnallinen ilmapiiri on myrkyttynyt. Vuoden 2019 valtioneuvoston tutkimus paljasti, että 28 prosenttia kuntapäättäjistä on kyllästynyt somen lokakampanjoihin. Moni ei halua tai uskalla lähteä politiikkaan, kun kaikesta tulee paskaa niskaan sosiaalisessa mediassa.
”Riikka Purra räyhää X:ssä, jakaa smoothiereseptejä Instagramissa ja julkaisee Facebookissa kuvia iloisista toritapaamisistaan”
– Se on demokratialle vaarallista ja vähintäänkin pahoinvointia yhteiskunnassa lisäävää toimintaa, Mykkänen arvioi.
Perussuomalaisetkin ovat saaneet osansa maalittamisesta. Sille Mykkänen on omistanut kokonaisen luvun kirjassaan.
– Ihmisillä ei ole pidäkkeitä. Ei katso aikaa eikä paikkaa, kun alkaa armoton myllytys. Tilanne on mennyt siihen, että suolletaan pelkkää provosointia, Mykkänen toteaa eikä odota parempaa.
– Runsas vuosi sitten Purra sanoi, että perussuomalaiset ovat olleet liian kilttejä hallituksessa. Nyt on pari vuotta aikaa vaaleihin ja Turkkila nimettiin Purran erityisavustajaksi.
Kyse on pelistä. X:ää käyttää aktiivisesti vain muutama prosentti suomalaisista.
– Mutta se vaikuttaa siihen, millaiset asiat nousevat keskusteluun ja mihin keskusteluihin poliitikkojen kannattaa lähteä mukaan. X:n pieni mölisevä joukko saa näin aikaan megafoniefektin. Heijastusvaikutukset näkyvät ilmapiirissä, jopa eduskunnassa.
Mykkäsen mielestä se, että vihreät ilmoitti vuodenvaihteessa jättävänsä X:n, oli Suomessa manifestaatio siitä, että yhteiskunnallinen keskustelualusta on rapautettu demokratiaa koettelevalla tavalla.
– Ei siellä ketään lyödä puukolla, mutta joillekin mieleltään epävakaille ihmisille se ei ole leikkiä. Tällaiset ihmiset ovat omissa somekanavissaan puhuneet Sanna Marinin tappamisesta ja tilanneet 3D-laitteita tulostaakseen aseita.
Mykkäsen mielestä raja on häilyvä esimerkiksi perussuomalaisten ja sinimustan liikkeen tai pohjoismaisen vastarintaliikkeen välillä, mitä tulee ajatusmaailmojen karkeaan pohjavireeseen maahanmuuton ja monikulttuurisuuden suhteen. Hän ottaa esimerkiksi Lahden-tapauksen. Siinä annettiin Suomen ensimmäiset tuomiot äärioikeistolaisten henkilöiden tekemistä terrorismirikoksista.
Lahden-pääepäilty aloitti kuuntelemalla Hitleriä Youtubessa, sitten kävi kokeilemassa perussuomalaisissa, asettui jopa kuntavaaliehdokkaaksikin. Hän kuitenkin pettyi parlamentaariseen vaikuttamiseen, mihin perussuomalaiset on Mykkäsen mukaan selvästi sitoutunut. Seuraavaksi kuulimme hänestä poliisin ja syyttäjälaitoksen kautta, kun hän oli valmistanut aseita 3D-printterillä.
– Minusta Suomessa olisi vakavan keskustelun paikka sille, miten vakavilla ja mahdollisesti vaarallisillakin asioilla leikitään, kun tunnetut poliitikot riehuvat somessa ja tekevät jatkuvasta riitelemisestä ja vastakkainasettelusta uutta normaalia, Mykkänen sanoo.
uutiskirje 