Vasemmistoliiton kansanedustaja Li Andersson ei eduskunnassa jatkuvassa hallitusohjelmaa koskevassa keskustelussa ole samaa mieltä siitä, että ohjelma olisi vastuullinen tai rohkea. Hallituksen esitykset edistävät epäoikeudenmukaisuutta.
– Käsittelyssä oleva hallitusohjelma on oikeistolaisimpia papereita, joilla tätä maata on pitkään aikaan johdettu. Vaikka hallitus finanssipoliittisesti jatkaa edellisen hallituksen viitoittamalla kiristävällä linjalla, edustavat nyt valitut sopeutuskeinot suurta muutosta suomalaiseen yhteiskuntapolitiikkaan, Andersson sanoi.
Anderssonin mukaan hallitusohjelma nojaa pienituloisten sosiaaliturvaan tehtäviin rajuihin leikkauksiin ja työmarkkinapolitiikan osalta työsuhdeturvan heikentämiseen ja palkkojen laskuun. Koulutuspolitiikan osalta ohjelma tarkoittaa koulutuksen kaupallistamista ja osaamistason laskua.
– Vaikka työttömyyden kasvu viennin piristymisen seurauksena taittuisikin, tulevat esitetyt leikkaukset joka tapauksessa rapauttamaan hyvinvointivaltion perustaa ja syventämään luokkaeroja.
Ideologinen ohjelma
Hallitusohjelman ideologisena päälinjana Andersson piti pyrkimystä kaventaa julkista sektoria ja hyvinvointivaltion roolia sekä edistää eriarvoistavaa tulonjako- ja leikkauspolitiikka.
– Kiteytettynä, eläkeläisiin, opiskelijoihin, lapsiperheisiin ja työttömiin kohdistetut heikennykset eivät ole uudistuksia, rohkeita päätöksiä tai vastuunkantoa vaan leikkauksia, ja todella epäoikeudenmukaisia sellaisia.
Hallitusohjelman viidennessä liitteessä todetaan, että leikkaukset sosiaaliturvaan ja palveluihin toteutetaan vaikka taloustilanne paranisikin.
– Jos leikkaukset sosiaaliturvaan, koulutukseen ja palkkoihin todellakin ovat hallitukselle vain välttämätön paha, miksi niistä ei luovuta ensimmäiseksi? Andersson kysyi.
Viherpesu ei puhdista
Myös kansanedustaja Silvia Modig tyrmäsi leikkauspolitiikan. Hänen mukaansa hallitus valitsi verojen sijaan leikkaamisen inhimillisestä pääomasta. Myös ympäristösuojelu on joutumassa kaatopaikalle.
– Ensisilmäyksellä ohjelma näyttää kovinkin vihreältä, ympäristölle luvataan paljon hyvää ja kaunista. Mutta kun ohjelmaa lukee tarkemmin, niin kuinka tosissaan näihin hyviin tavoitteisiin oikein pyritään? Jos hiili ja öljy korvataan turpeella, mikä parannus se on? Ja mitä ilmastopolitiikkaa on yksityisautoilun suosiminen, entä tuulivoiman tukien alasajo?
Eduskunnan ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja Modigin mukaan vihreä paperi alkaa muuttua mustaksi kun katsoo hallituksen ilmastopolitiikan ohjenuoraa: lyhyen aikavälin kilpailukyky ilmastokatastrofin estämisen edelle.
– Kilpailukyky on pienin huolemme, jos ilmastonmuutos päästetään kiihtymään. Ilmastonmuutos aiheuttaa pakolaisuutta, köyhyyttä ja konflikteja, puhumattakaan luonnon monimuotoisuudesta. Siten lasku ilmastokatastrofista kohtaa meidät monelta eri taholta tulevaisuudessa, mikäli seuraamme hallituksen linjauksia.
Modigin mukaan hallituspuolueet puhuvat paljon siitä ettemme saa jättää velkaa tuleville sukupolville.
– Ilmeisesti tämä ei koske ympäristöä ja luontoa.