Olavi Virran syntymästä sata vuotta: Rutiini ei ollut mestarille kirosana

Dramaattisemmat tulkinnat Olavi Virta levytti 60-luvun puolella, jolloin elämä ja ura olivat jo laskusuhdanteessa. Levytyksiä kertyi yli 600 levypuolta.

Kapellimestari, muusikko, musiikkineuvos Ossi Runne (s.1927) työskenteli Olavi Virran yhtyeessä laulajan aktiivisimpana vuosina. Vuosi 1957 oli aisaparin tuotteliain.

– Olavi oli loistavassa laulukunnossa. Keikkailimme ja levytimme Tukholmassakin. Teimme studiobändillä kymmenkunta levytystä jopa yhden vuorokauden aikana. Omat esikuvat, kuten Frank Sinatra ja Bing Crosby kuuluivat hänestä läpi jo nuorena.

– Olavi Virran lava-karisma nojautui suuresti ainutlaatuiseen luonnonlahjakkuuteen, kokemuksen tuomaan ammattitaitoon ja korrektisuuteen.

Runne muistelee, että siihen aikaan keikoilla äänentoisto oli melko vaatimatonta.

– Olalla oli 25 watin Philips-vahvistin. Tällä äänentoistolla koko bändin piti tulla toimeen.

Viimeiset levytykset

Vuonna 1965 Olavi Virta levytti uransa toiseksi viimeisen singlensä, Ivanovicin valssit Menneiltä Ajoilta / Häämuistojen Valssi.

Runne tuotti levyproduktion äänitykset.

– Ola lauloi studiossa upeasti valmiiksi äänitettyjen soittotaustojen päälle, mutta istualtaan ja keppi kädessä. Laulaja oli silminnähden väsynyt mies, mutta lopulliset versiot syntyivät kuitenkin vain parista otosta. Olen sitä mieltä, että nämä vahvat tulkinnat ovat edelleen Virta-laulua parhaasta päästä, Runne toteaa.

Kuolemattoman tangon synty

Iskelmäsanoittaja Lauri Jauhiainen muisteli tapausta, jolloin syntyi Olavi Virran säveltämä Punatukkaiselle Tytölleni -tango.

– Tein Columbia-kahvilaan treffit Valkaman Kallen, Jaakko Borgin ja Virran Olavin kanssa. Olavi tarvitsi uuden tangon levytykseensä.

– Siltä istumalta kynäni alkoi juosta: ”Tuli auringon, kulta kuutamon, ehkä toisille kauniita on…”. Annoin tekstini Olalle, joka alkoi heti hyräillä siihen melodiaa. Valkaman Kalle kirjoitti Olan hyräilyn nuottipaperille, edesmennyt Jauhiainen muisteli.

Pedantti ammattilainen

Jaakko Salo (1930 – 2002) oli Olavi Virran tukipilari 1960-luvun alussa, viimeisen vuosikymmenen levytysuralla. Tällöin syntyivät muun muassa Salon sovittamat menestysiskelmät Hopeinen kuu (1960), Angelique (1961), Luonnonlapsi (1961), Vihreät niityt (1961), Punaiset lehdet (1962) ja vuonna 1963 levytetty Virran oma tango Sä et kyyneltä nää.

– Olavi Virta edusti huippua ainutlaatuisena ja ammattitaitoisena kevyen musiikin laulajana. Virran tapa fraseerata suomen kieltä hakee yhä vertaistaan, Jaakko Salo totesi.

Pentti Lasanen (synt.1936) asui Kai Lindin kanssa Olavi Virran kämppäkaverina Helsingin ydinkeskustassa 1960-luvun alussa.

– Olavi Virta oli ilmiömäinen ja itseoppinut lahjakkuus, mutta pitää muistaa että vankkumattoman ammattitaitonsa laulaja hankki sitkeällä ja ankaralla harjoittelulla. Se ei tullut hänellekään ilmaiseksi.

Virran oivallus- ja muuntautumiskyky yhdistettynä klassiseen laulutekniikkaan ja mielikuviin synnytti ainutlaatuista kuultavaa.

– Muistan hyvin, kun Ola antoi minulle muutamia unohtumattomia opastuksia. Kynällä viivattiin tarkoin laulutekstin painatukset ja hengityskohdat.

– Puhuttu äidinkieli on vaikeaa, koska sen suhteuttaminen laulamiseen on eri juttu. Tässäkin Virta oli ja on edelläkävijä ja mestarien mestari. Olavin laulutaito säilyi, vaikka hän sairastui, muusikko ja sovittaja Lasanen toteaa.