Karheita tarinoita osa 23
Jos rikas mies mä oisin, tietäisin, että rikkaus ei suojelisi minua turmelevilta haluilta, koska se pikemminkin lisäisi halujani kuin tyydyttäisi niitä. Rikkauden kerääminen olisi tuskaa, rikkauden pitäminen vaatisi vaivannäköä ja rikkauden menettäminen aiheuttaisi suurta murhetta.
Kaiken lisäksi rikkaana minua painaisi ainainen hyveen kuormasto, jonka avulla minun olisi kyettävä selittämään rikkauteni parhain päin niille, joilta nuo rikkaudet olisin kerännyt tai anastanut. Pitäisikö minun siis kiittää luojaani pysyvästä köyhyydestäni?
Rikkaiden yhteiskunnallista ylivaltaa kuvaava käsite ”plutokratia” juontuu sokeasta kreikkalaisesta rikkauden jumala Plutoksesta (rikas), joka ei osannut jakaa rikkautta oikein vaan näkövammansa vuoksi jakeli rikkauksia täysin sattumanvaraisesti.
Alun perin Plutos oli runsaan sadon suojelijajumala, joka esiintyi hedelmällisyyden, sadon ja maanviljelyn jumalattaren, Zeuksen sisaren Demeterin seurassa Eleusiin mysteereissä. 700-luvun loppupuolella eKr. eläneen Hesiodoksen mukaan Plutos syntyi thessalialaisen sankarin Iasionin yhdyttyä Demeteriin kolmasti kynnetyllä pellolla. Tämän syntymätapahtuman juhliminen kuului Eleusiin mysteereihin. Plutos kuvattiin runsaudensarvea kannattavana lapsena.
Aristofaneen (445–385 eKr.) komediassa Plutos esiintyy jo sokeana ryysyisenä vanhuksena, joka jakaa rikkautta ihmisille täysin sattumanvaraisesti. Plutos kertoo nuoruudessaan uhanneensa enolleen Zeukselle menevänsä ainoastaan viisaiden ja sivistyneiden luokse. Kateudesta hyviä ihmisiä kohtaan Zeus oli lyönyt nuorta uhittelevaa Plutosta sokeudella.
Aristofaneen näytelmä Plutos kuvaa köyhän Kremiloksen ongelmaa hänen huomatessaan rikkauksien jakautuvan epäoikeudenmukaisesti. Delfoin oraakkeli neuvoo Kremilosta ottamaan huomaansa ensimmäisen henkilön, jonka tapaa.
Ja tämä ensimmäinen vastaantulija on Kremiloksen onnettomuudeksi sokea rikkauden jumala Plutos. Hetken kuluttua matkaseuraksi astuu myös Penia eli köyhyys. Penia puolustaa oikeuksiaan väittämällä, että tasaisesti jakautunut rikkaus on vain pahasta.
Lääkintätaidon jumalan Asklepioksen avulla Plutos saa näkönsä takaisin ja jakaa sen jälkeen varakkuuden tasapuolisesti, mutta seuraukset ovatkin hyvin odottamattomat.
Plutoksen virkaveli Pluton (alun perin Haades) oli manalan maanalaisten rikkauksien haltija.
Pluton tuli tunnetuksi ryöstäessään Demeterin tyttären Persefonen kukkaniityltä Sisiliasta. Persefonesta tuli Plutonin puolisona manalan valtiatar. Etsiessään kadonnutta tytärtään Demeter laiminlöi maan kasvun suojelun ja koitti nälänhätä.
Lopulta Zeus määräsi kompromissipäätöksellä Persefoneen palaamaan maan pinnalle. Persefone oli kuitenkin syönyt granaattiomenan siemenen, eikä voinut enää täysin vapautua manalasta. Sopuratkaisuna päätettiin, että Persefone sai puolet vuodesta oleskella äitinsä luona maan päällä. Samalla Demeter sai mielenrauhansa takaisin ja ryhtyi palauttamaan maailmalle sen entistä kukoistusta. Näin Persefonesta tuli kasvillisuuden ja viljavuuden jumalatar. Hänen palattuaan manalaan luonto jälleen lakastui.
Roomaan Persefonen kultti tuotiin 200-luvulla eKr. ja hänet nimettiin Proserpinaksi. Hän oli oraita suojeleva maalaisjumala, ja oraiden kautta hänellä oli yhteys manalaan. Vuonna 493 eKr. Rooman Aventinus -kukkulalle perustettiin nälänhädän jälkeen kolmoiskultti. Se oli omistettu viljan ja hedelmällisyyden jumalatar Cerekselle, Bacchuksen edeltäjä Liberille sekä muinaisitaaliselle jumalattarelle Liberalle, jotka samastettiin Prosperinaan ja Persefoneeseen.
Plutokratian palattua myös Suomeen, kannattaisi miettiä, millaisia neuvoja rikkaiden ylivallan ongelmaan antaisivat meidän kalevalaiset jumalamme. Laupiasta samarialaista ei ainakaan tämän hallituksen elonaikana ole näköpiirissä. Eikä rikkauden jumala Plutoksen näkö- ja arviointikykyyn ole luottamista. Genius morbi – tämä on taudin luonne.
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa todellisuutta tarkastellaan absurdilla ohipuhumisella höystettynä.
uutiskirje 