Suomi näyttäytyy itsekkäänä ja muista piittaamattomana maana. On noloa seurata suomalaista keskustelua Kreikan saatavista. Ulkoministeri Timo Soini (ps.) kykeni hädin tuskin peittämään itsetyytyväisyyttään Kreikan neuvottelujen ajautuessa vaikeuksiin. Suomalaisia poliitikkoja on huolettanut Suomen Kreikan-velan vakuuksien kestävyys. Hallitukselta on tivattu, että ovatko Suomen vakuudet turvassa.
Samaan aikaan kreikkalaisten arki käy yhä hankalammaksi ja tulevaisuus epävarmemmaksi. Yhä useampaa uhkaa köyhyys, toimeentulovaikeudet ja työttömyys. Neuvottelut troikan – EU:n komission, Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Euroopan keskuspankin (EKP) – kanssa ovat ajaneet karille odottamaan kansanäänestyksen tulosta. Moni arvioi, että Syrizalle ei edes haluta antaa mahdollisuutta talouspolitiikkansa toteuttamiseen.
Suomalaisessa mediassa on ollut vähän ymmärtämystä kreikkalaisten hädälle, saati vasemmistolaiselle Alexis Tsiprasin johtamalle hallitukselle. Mediavyörytyksessä unohtuu, että kreikkalaiset maksavat pitkään vallassa olleiden ja korruptoituneiden vallanpitäjien laskua taloudellisessa ahdingossaan.
Tämä tapahtuu juuri sen jälkeen, kun nuoret sukupolvet ovat kansainvälistyneet ja vanhemmatkin reissaavat jo interreilillä.
Syriza joutuukin taistelemaan talouspolitiikkansa puolesta monella taholla: omassa maassaan oppositiota ja kasvavaa epävarmuutta vastaan ja toisaalla troikan keskenäänkin ristiriitaisia vaatimuksia vastaan.
Yhteisvastuun väistäminen näkyy Suomessa myös pakolaiskeskustelussa. Hallitusta ei tunnu liikuttavan se tosiasia, että paremman elämän toivossa Eurooppaan lähteneet ihmiset hukkuvat Välimereen.
Euroopan unionin pakolaisongelmaa ratkovista neuvotteluista kantautunut puhe on muistuttanut kaukaisista orjamarkkinoista, joissa ihmiset olivat kauppatavaraa. Pakolaisista on tullut poliittista kauppatavaraa populististen voimien rynniessä valtaan Euroopassa.
Itsekkyydessä perussuomalaiset ovat omaa luokkaansa. Perussuomalaiset – nimensä mukaisesti – ajavat omaa etuaan muista piittaamatta. Puolue on politikoinut pakolaiskysymyksellä estottomasti.
Myös Suomen kehitysyhteistyö on häpeällisessä tilassa. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka (kok.) ilmoitti, että Suomen taloudellinen ahdinko on korjattava ennen kuin Suomi voi tavoitella kehitysyhteistyömäärärahojen 0,7 prosentin osuutta bruttokansantuotteesta. Samaan aikaan Toivakka suoltaa kaunista puhetta Suomen kehitysyhteistyötavoitteista nuorten, naisten ja lasten puolesta.
Taloudelliseen itsekkyyteen nivoutuu myös sisäänpäin kääntyminen. Nationalistiset ja isänmaalliset tunnot ovat vahvistuneet, mikä näkyy myös myönteisenä suhtautumisena puolustukseen.
Tämä tapahtuu juuri, kun nuoret sukupolvet ovat kansainvälistyneet ja vanhemmatkin reissaavat interreilillä. Onko tämä henkinen vastaisku Suomen kansainvälistymiselle?
sirpa.puhakka@kansanuutiset.fi
uutiskirje 