Konstailematon, karuhko ohjaus ei juurikaan modernisoi tosiasioihin perustuvaa Pushkinin näytelmää ja Nikolai Karamzin Venäjän valtion historiaan pohjautuvaa oopperaa. Ohjaaja Nicola Raab ei vihjaile nykyisen Venäjän suuntaan, mutta toki katsojan ajatukset karkaavat sen nykyiseen vallanpitäjään ja Kreikankin tapahtumiin. Historia toistaa itseään.
Nerokas lavastus ja erinomainen valaistus korostavat kansan ja valtaapitävien syvää kuilua. Valtaapitävät ovat kultaisessa kuutiossa, joka loistaa synkässä miljöössä rähjäisten kuorolaisten, Venäjän kansan vaeltaessa ja vaatiessa leipää ja oikeuksiaan.
70-vuotiaan Salmisen – ei enää entisessä loistossaan oleva – mutta yhä varsin linjakas basso soi erityisen kauniina herkässä jäähyväiskohtauksessa, jossa riutuva, omantunnontuskissaan kiemurteleva Boris rukoilee lastensa puolesta orkesterin myötäillessä tunteikkaasti.
Matti Salminen on esityksen dynamo, mutta eipä ole moittimista muussakaan solistikaartissa.
Orkesteri soitti Segerstamin johdolla hienovireisen viipyilevästi ja emotionaalisesti oopperan kohtalonomaisuutta korostaen.
Matti Salminen on esityksen dynamo, mutta eipä ole moittimista muussakaan solistikaartissa. Erityiskiitoksen ansaitsee hivelevästi laulava ja sutjakka näyttelijä, kontratenori Arten Grutko Boriksen pojan roolissa. Hyvin laulaa myös Dan Karlström kylähulluna.
Oopperajuhlakuoro lauloi hyvin, kuten aina, mutta vähempikin pauhaaminen olisi joiltakin osin riittänyt. Lapsikuoro tulkitsi osuutensa herkästi ja täydellisen puhtaasti.
Kauttaaltaan hieno esitys päättyy vaikuttavaan Boriksen monologiin hänen kaatuessa kuolleena kansansa syliin.Yksi aikakausi on päättynyt.
Savonlinnan oopperajuhlat. Modest Musorgski: Boris Godunov. Savonlinnan oopperajuhlaorkesteri ja -kuoro ja juhlien lapsi- ja nuorisokuoro johtaja Leif Segerstam. Ohjaus Nicola Raab. Lavastus George Souglides. Puvut Julie Müer. Rooleissa muun muassa Matti Salminen, Christian Julin, Mika Pohjonen, Dan Karlström.
uutiskirje 
