Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immosen rasistinen ja kansallismielinen teksti herätti valtakunnallisen keskustelun, joka huipentui Meillä on unelma -suurmielenosoitukseen Helsingissä.
Yksittäisten henkilöiden järjestämä mielenosoitus keräsi valtavan joukon, jota tuskin yksikään järjestö, puolue tai asialle omistautunut taho olisi saanut liikkeelle parissa päivässä. Poliittiset ja yhteiskunnalliset vaikuttamiskeinot ovat muutoksessa. Mielenosoitus oli korostetun epäpoliittinen huolimatta siitä, että puhujina oli myös puolueiden ykkösnimiä. Puolueiden tunnukset näkyivät mielenosoituksessa vaatimattomasti.
Puolueet eivät olekaan kyenneet patoamaan rasismia. Päinvastoin esimerkiksi SDP ja kokoomus ovat flirttailleet näiden teemojen kanssa perussuomalaisten jytkyksi nimetyn vaalivoiton jälkeen. SDP vastasi äänestäjiensä valumiseen perussuomalaisiin tunnuksella ”maassa maan tavalla” ja kiristämällä maahanmuuttolinjauksiaan, kuten myös kokoomus teki. Pikkuhiljaa Suomen maahanmuuttopolitiikkaa on kiristetty poliittisin päätöksin.
Julkilausumat eivät auta ihmisiä, jotka kohtaavat rasismia päivittäin.
Puolueet ovat olleet neuvottomia perussuomalaisten maahanmuuttovastaisten hyökkäysten edessä. Toisaalta tiedetään mielipidemittausten perusteella kansalaisten arvojen koventuneen maahanmuuttoa kohtaan ja perussuomalaisten kasvattaneen puheenjohtaja Timo Soinin johdolla tietoisesti maahanmuuttovastaista fraktiota puolueessaan. Perussuomalaisten vahvistuminen on ruokkinut varovaisuutta ja jopa maahanmuuttoasioiden väistelyä. Väistelyä näkyy myös suhtautumisessa pakolaisiin.
Kykeneekö kansalaisliikehdintä parempaan kuin puolueet? Some-peräiselle osallistumiselle on luonteenomaista tähdenlentojen syntyminen. Some-keskustelujen elinkaari on yleensä uutisen elinkaartakin lyhyempi. Keskustelut syttyvät ja sammuvat. Immosen viestin pohjalta syntynyt liikehdintä poikkesi tavanomaisesta some-keskustelusta, sillä keskustelijat pitivät lupauksensa osallistua mielenosoitukseen.
Entä mitä tapahtuu nyt? Jääkö tämä liikehdintä yksittäiseksi tapahtumaksi, pop up -ilmiöksi, ilman poliittisia seurauksia? Vai vahvistuuko leiri-Suomi, jossa huudetaan entistä lujempaa toistensa ohitse? Näinhän ei pitäisi tapahtua.
Edustuksellisessa demokratiassa suuri vastuu on puolueilla ja etenkin hallituspuolueilla. Julkilausumat sekä puhe suvaitsevaisuudesta ja monikulttuurisuudesta ovat hyviä mielenilmauksia, mutta täysin riittämättömiä. Julkilausumat eivät auta ihmisiä, jotka kohtaavat rasismia päivittäin.
Syrjivistä, rasistisista ja ihmisoikeuksia loukkaavista rakenteista on vaikea saada laajaa kansalaiskeskustelua. Sitä kuitenkin tarvitaan. Rakenteiden muuttaminen on usein kiinni lainsäädännöstä, asenteista ja käytännöistä. On varottava, että pienten kiristysten kautta ajetaankin maahanmuuttovastaisten tahojen asiaa. Tämä vaara nykyisellä hallituksen kokoonpanolla on suuri – etenkin, kun tulossa on mittavia leikkauksia kansalaisten toimeentuloon.
Asenteiden muutos on hyvä aloittaa työelämästä. Lopetetaan maahanmuuttajataustaisten ihmisten syrjintä työelämässä.
sirpa.puhakka@kansanuutiset.fi
uutiskirje 