Suomen vastarintaliikkeeksi itseään kutsuva uusnatsiliike on juridisesti mahdollista lopettaa, ja Suomella on siihen jopa velvollisuus, katsovat valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen ja julkisoikeuden apulaisprofessori Juha Lavapuro. Professorit kirjoittavat aiheesta Perustuslakiblogissa.
”Suomen vastarintaliike kansallissosialistisinen agendoineen ja siihen liittyvine vihapuheineen ei nauti sananvapauden suojaa eikä tuollaiseen aatteeseen nojaava voi vedota tehokkaasti myöskään yhdistymisvapauteensa”, Ojanen ja Lavapuro kirjoittavat.
”Kysymys on näiden oikeuksien väärinkäytöstä eikä tällaiseen toimintaan tule oikeusjärjestyksessä ja varsinkaan julkisen vallan toimesta suhtautua neutraalisti tai hyväksyvästi.”
”Ei puutu kuin poliittista tahtoa”
Julkisuudessa aikaisemmin haastatellut oikeusoppineet ovat arvioineet, että Suomen vastarintaliikkeeseen olisi hankala puuttua oikeusteitse. Professorit ovat eri mieltä. He perustelevat näkökulmaansa Euroopan ihmisoikeussopimuksella sekä sen tulkintakäytännöillä, YK:n sopimuksilla, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöillä sekä Suomen rikoslailla.
Professoreiden mukaan vastarintaliike on Suomen kansainvälisten velvoitteiden näkökulmasta lähinnä järjestö, joka tulee kieltää. YK:n kansainvälinen yleissopimus rotusyrjinnän poistamisesta määrittelee laittomiksi ja kiellettäviksi järjestöt sekä propagandatoiminnan, joka edistää rotusyrjintää.
”Ei puutu kuin poliittista tahtoa toimia tavalla, jota Suomen kansainväliset velvoitteet jo muutoinkin edellyttävät.”
Suomen vastarintaliike ei ole rekisteröity yhdistys. Järjestöllä on kuitenkin rekisteröity Pohjoinen perinne -yhdistys, jonka nimissä ovat vastarintaliikkeen tilit ja osa järjestön tiloista.