Pakolaiskriisi puhkesi Suomeen saakka yllättäen siihen nähden, että Syyrian sota ja Afganistanin ja Irakin tilanteet ovat olleet vaikeita jo vuosia. Miksi väki lähti nyt liikkeelle, kysytään joka paikassa. Niin myös Unkarissa, jossa olen ollut pari viikkoa. Kävivätkö pakolaisleirien olot lopultakin sietämättömiksi?
Useimmat ovat sitä mieltä, että pakolaisuuden syihin pitää puuttua, Syyrian sota pitää saada loppumaan, Irakin ja Afganistanin tilanne rauhoittumaan. Inhimillinen hätä on ylittänyt niissä jo sietokyvyn. YK:n roolia pohditaan: miksi se ei tunnu tekevän mitään? Entä suurvaltojen johtajat Obama ja Putin?
Mikä on EU:n rauhanrakentajan rooli tänä päivänä, vai keskittyykö se vain siivoamaan seurauksia? Vai kävikö niin, että USA:sta 2007 alkanut talouskriisi on johtanut joka puolella maailmaa vain keskittymiseen talousasioihin, eikä muiden kriisien kärjistymisen seurauksia ole osattu ennakoida?
Mistä tällainen pelko ja viha turvapaikan-hakijoita kohtaan on tullut?
Jokaisessa kadunkulmassa käydään pakolaiskeskustelua, mutta mistä pohjatiedot ovat peräisin, sosiaalisen median keskustelupalstoilta, iltapäivälehtien lööpeistä vai serkun tutun kaimalta? Huhutuista raiskauksista aletaan puhua totena, äidit pelkäävät päästää lapsiaan ulos hätämajoitusten lähellä.
Mistä tällainen pelko ja viha turvapaikanhakijoita kohtaan on tullut? Millaiseen ihmiskäsitykseen se perustuu? Kuka on pelotellut? Onko tarkoituksellinen pelottelu vastuullista toimintaa?
Olen suositellut kaikille luettavaksi kirjaa Aavikon kukka, josta on myös dvd-elokuva tai Tuhat loistavaa aurinkoa. Tuorein vinkki on Javiera Marchant Aedon 17.9. kirjoittama blogikirjoitus ”Minä olen pakolainen”, jossa Chilestä yhdeksänvuotiaana pakolaisperheen lapsena Suomeen tullut tyttö kirjoittaa kokemuksiaan pakolaisuudesta.
Unkarissa tilanne käy kuumana ja kokoomuksen veljespuolue sen hallituksessa tiukentaa otetta. Parlamentti antoi jopa luvan kumiluotien käyttämiseen rajalla.
Unkarilaiset ystäväni etsivät hekin vastauksia. Yksi pohtii asiaa uskonnollisena kysymyksenä ja pelkää muslimien valloittavan Euroopan. Toinen kysyy, miksi turvapaikanhakijat eivät halua jäädä Unkariin vaan yrittävät päästä kaikin keinoin Itävaltaan ja Saksaan. Kolmas sanoo, että 190 000 turvapaikanhakijaa reilun puolen vuoden aikana on liikaa yhdelle maalle selvitettäväksi ja kysyy samalla, miksi Suomi ei kannata taakan jakamista.
Palaan vielä ihmiskäsitykseen. Lohdullista on ollut huomata, että kuitenkin on löytynyt valtava määrä ihmisiä, jotka ovat halunneet auttaa hätämajoitusten järjestämisessä ja lahjoittaneet vaatteita, huopia ja kaikkea mahdollista niin Oulussa kuin muuallakin Euroopassa.
Kirjoittaja on oululainen kaupunginvaltuutettu.
uutiskirje 
