Elinkeinoelämän keskusliitto ei ole luopunut toiveestaan liittokohtaisiin neuvotteluihin perustavasta palkkaratkaisusta. Se on pitänyt kiinni kannastaan, vaikka SAK on tarjonnut osana omaa kokonaisratkaisun sisältävää esitystään nollaratkaisua vuodelle 2017. Sitä alemmas ei EK voi kuvitella pääsevänsä liittokohtaisilla ratkaisuilla. Jos EK:lle käy vain liittokierros, se osoittaa neuvotteluissa olevan kysymys paljon muustakin kuin palkoista sopimisesta: pyrkimyksestä heikentää ay-liikkeen yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.
Suomalainen yhteiskunta on erikoinen muun muassa siksi, että työmarkkinajärjestöillä on perinteisesti ollut vahva asema myös politiikan kentällä. Niillä on ollut hyvä syy toimia siellä, koska Suomesta on puuttunut vahvoja vasemmistolaisia tai porvarillisia puolueita, jotka olisivat voineet toimia työmarkkinajärjestöjen etuja ajavina yhteistyöpuolueina. Osaksi puolueiden heikkouden takia ne ovat saaneet huomattavan vaikutusvallan poliittisen järjestelmän osana.
Hallitus antaa EK:lle poikkeuksellisen hyvän tilaisuuden pyrkiä heikentämään ay-liikkeen vaikutusvaltaa.
Ajat ovat kuitenkin muuttuneet oleellisesti. Nyt Suomesta löytyy kaksikin porvarillista puoluetta, jotka tuoreiden kokemusten perusteella toimivat erinomaisesti EK:n etuja ajavina yhteistoimintapuolueina politiikan kentällä. Sen tähden EK:lla on menneisyyteen verrattuna vähemmän tarvetta pysyä siellä keskeisenä toimijana. Sillä on aiempaa vähemmän menetettävää, vaikka se luopuisikin osasta yhteiskunnallisesta vaikutusvallastaan kolmikantaiseen yhteistyöhön perustuvien tulopoliittisten kokonaisratkaisujen yhtenä osapuolena.
EK päätti jo vuonna 2007, ettei se enää osallistu tulopoliittisten kokonaisratkaisujen tekemiseen. Sen jälkeen EK on kuitenkin ollut osapuolena kahdessa kokonaisratkaisussa, jotka täyttävät hyvin perinteisen tulopoliittisen kokonaisratkaisun määritelmän, vaikka niitä ei sillä nimellä ole kutsuttukaan. Sipilän hallituksen takia edellytykset kokonaisratkaisuista luopumiseen ovat nyt paremmat kuin kertaakaan tällä vuosituhannella. Se antaa EK:lle aiempaa selvästi paremmat mahdollisuudet omien etujen ajamiseen ilman tarvetta kompromissien tekemiseen ay-liikkeen kanssa.
Samalla Sipilän hallitus antaa EK:lle poikkeuksellisen hyvän tilaisuuden pyrkiä heikentämään ay-liikkeen vaikutusvaltaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä tuntuu olevan hallituksen ja EK:n yhteinen tavoite. Sipilän hallituksen suunnitelmat pakkolakeineen tuovat jo mieleen Margaret Thatcherin tavan heikentää ay-liikettä Britanniassa.
Kirjoittaja on erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
uutiskirje 