Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry sanoi tiistaina Pariisissa, että tulitauko Syyriassa saattaa olla enää jonkun viikon päässä. ”Emme puhu kuukausista, vaan toivottavasti viikoista”, korosti Kerry vielä.
Vain paria päivää aikaisemmin Wienissä käydyissä Syyria-neuvotteluissa sovittiin huomattavasti väljemmästä aikataulusta. Neuvottelut Syyrian hallituksen ja opposition välillä pyritään aloittamaan tammikuun alkuun mennessä ja pyrkimyksenä on tulitauko toukokuun 14. päivään mennessä.
Julistuksen allekirjoittivat lauantaina Yhdysvallat, Venäjä, Ranska, Britannia, Saudi-Arabia, Iran ja 13 muuta osallistujaa. Syyrian osapuolet eivät itse kuulu tähän kokoonpanoon.
Bashar al-Assad ei enää käytännössä ole kynnyskysymys.
Allekirjoittajat antoivat Jordanialle tehtäväksi laatia listan rauhanneuvotteluihin kelpuutettavista Syyrian kapinallisryhmistä. Etukäteen suljettiin ulos Isis sekä al-Qaidaan kuuluva Jabhat al-Nusra, joita myöskään tulitauko ei koskisi.
Syyrian oppositioryhmät kokoontuvat ilmeisesti joulukuun puolivälissä Saudi-Arabiaan sopimaan edustuksesta neuvotteluihin.
Neuvotteluissa on tarkoitus sopia ”uskottavasta ja laajapohjaisesta” siirtymäkauden hallituksesta. Hallituksen tehtävänä on laatia uusi perustuslaki ja järjestää puolentoista vuoden sisällä vapaat, YK:n tarkkailemat vaalit.
YK:n Syyrian-erityislähettiläs Staffan de Mistura kutsui 18 kuukauden aikataulua ”hyvin haastavaksi, mutta mahdolliseksi”.
Al-Assadin asema
Kiista presidentti Bashar al-Assadin asemasta on periaatteessa yhä olemassa. Venäjä on pitänyt häntä laillisena hallitsijana, Syyrian kapinallisia tukevat länsimaat ovat pitäneet hänen väistymistään ennakkoehtona neuvotteluille.
Erimielisyys on kuitenkin selvästi kaventunut. Länsi ei käytännössä enää vaadi al-Assadin väistymistä heti, eikä Venäjä enää vaadi hänen pitämistään vallassa hamaan tulevaisuuteen.
Wienin julistus on itse asiassa hyvin lähellä sitä, mitä Venäjä esitti muistiossaan tärkeimmille Syyrian kriisiin sotkeutuneille valtioille. Uutistoimisto AP kertoi luottamuksellisen muistion sisällöstä viime viikon tiistaina.
Muistiossa olivat mukana puolentoista vuoden siirtymäkausi, uusi perustuslaki ja kansanäänestys siitä, samoin hyväksyttävien oppositioryhmien erottaminen ”terroristiryhmistä”.
Tämä on selvä liikahdus. Aikaisemmin Venäjä on al-Assadin tavoin nimittänyt kaikkia oppositioryhmiä terroristeiksi.
Nyt Venäjän kerrotaan jo tavanneen joitakin lännen ”maltillisiksi kapinallisiksi” kutsumista ryhmistä. Vladimir Putin sanoi alkuviikolla jopa, että Venäjä ryhtyy antamaan joillekin näistä ryhmistä ilmatukea niiden taistellessa Isisiä vastaan.
Paine ratkaisuun kasvaa
Staffan de Mistura sanoi viime viikolla, että Syyria-neuvotteluissa on nyt ”momentum”. Pariisin terrori-iskun jälkeen näin on vielä enemmän.
Länsimaissa isku vahvisti näkemystä, jonka mukaan niillä ja Venäjällä on sittenkin yhteinen vihollinen, Isis.
Putin on markkinoinut tällaista ajatusta jo pitkään. Kuitenkin Venäjän kompromissihalua lienee vahvistanut Isisin todennäköinen syyllisyys venäläisen matkustajakoneen tuhoutumiseen lokakuun lopussa Siinailla.
Mutta palaset lähtivät liikkeelle jo aikaisemmin. Venäjä lienee nähnyt, ettei al-Assadin hallitus pysty ottamaan selkävoittoa sisällissodassa edes sen tuella. Ja kun Venäjä aloitti pommitukset Syyriassa syyskuun lopussa, länsi joutui hiljaa myöntämään, etteivät ”maltilliset kapinalliset” pysty selkävoittoon – ainakaan ilman että länsi joutuu suoraan konfliktiin Venäjän kanssa.
Euroopassa paine Syyrian sisällissodan ratkaisemiseksi on kasvanut pakolaiskriisin myötä. Lisäksi Isisin Syyriassa ja Irakissa hallussaan pitämiä alueita on pelätty terroristihautomoina jo ennen Pariisin iskujakin.
Pommit eivät riitä
Der Spiegel -lehti kertoi muutama päivä sitten saaneensa haltuunsa lokakuun puolivälin paikkeilta peräisin olevan Venäjän sisäisen muistion. Siinä al-Assadista kiinni pitäminen ei enää ole kynnyskysymys.
Venäjän viime viikon ehdotuksen mukaan Syyrian presidentti (siis al-Assad) ei johda uutta perustuslakia laativaa komissiota. Siihen pitäisi nimittää ”kaikkien osapuolten hyväksymä henkilö”.
Britannian pääministeri David Cameron vakuutti alkuviikon G20-kokouksessa, että Venäjä saa pitää sotilastukikohtansa Syyriassa.
Prosessi voi mennä vielä monessa kohdassa pieleen. Venäjä näyttää yhä ajavan presidenttijohtoista, voimakkaan keskusvallan mallia, vaikka sisällissodan jälkeen jonkinlainen liittovaltiomalli voisi olla realistisempi.
Syyrian opposition voi olla vaikea lähteä yhtenä valtuuskuntana neuvotteluihin.
Monet aikaisemmat esimerkit osoittavat myös, etteivät sotilaalliset keinot riitä, jos siviilikriisinhallintaan ei panosteta. Ei, vaikka länsi ja Venäjä ryhtyisivät koordinoidusti pommittamaan Isisin ”Islamilaista valtiota”. Ja jos Islamilainen valtio saadaan tuhottua, sieltä jää työttömäksi iso joukko kansainvälisiä jihadisteja niin kuin Afganistanista aikoinaan, valmiina lähtemään maailmalle.
uutiskirje 
