Vuoden alusta joulukuun alkuun Eurooppaan saapui yli 950 000 tiedettyä turvapaikanhakijaa Välimeren yli. Enemmän kuin 3 500 on kuollut tai kadonnut matkalla. Suomeen arvioidaan vuoden loppuun mennessä saapuvan vajaat 35 000 turvapaikanhakijaa. Tulijoiden määrä on suhteessa lähialueiden konflikteihin, joten mikäli niitä saadaan ratkaistua, nykyistä harvemmalla on syytä jättää kotinsa.
Toisaalta pakolaisuus ja liikkuvuus on nähty vuosisatamme tunnusmerkkeinä: Euroopan lähialueiden konfliktiherkät yhteiskunnat yhdistettyinä liikkumisen helppouteen johtavat siihen, että ihmiset lähtevät jatkossakin liikkeelle.
Miten tilanne ratkaistaan Euroopassa ja mitä haasteita ratkaisuihin liittyy?
EU:n päätöksenteko kriisissä
Euroopan unionin yhteinen turvapaikkapolitiikka määrittelee yhteisen vähimmäistason turvapaikan saamisen ehdoille, vastaanotolle ja käännytyksille. Ajatus vastuun jakamisesta on sen keskeinen osa.
Silti kysymys vastuunjaosta on jakanut EU-maat. Syyskuussa syntyi päätös, jonka mukaan jäsenmaat varautuvat 120 000 turvapaikanhakijan uudelleen sijoitukseen EU:n sisällä. Siitä, mihin maihin hakijat sijoitetaan, saatiin sovittua vain 66 000 hengen osalta.
– Suurin ongelma on, ettei päätöstä ole saatu toimeenpantua, arvioi Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Juha Jokela.
Päätös syntyi äänestyksen tuloksena, mikä vaikeuttaa toimeenpanoa: kaikki maat eivät ole sitoutuneet päätökseen, joka kuitenkin on oikeudellisesti sitova. Jokela arvioi, että pakolaiskriisi on osaltaan asettanut haasteen koko Euroopan integraation tulevaisuudelle.
Kriisi Balkanilla
Suomen Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen pitää päätöstä uudelleen sijoituksista tervetulleena, vaikkakin riittämättömänä. On kiire neuvotella pysyvä mekanismi vastuunjakoon.
– Nyt kyse on niin pienestä määrästä ihmisiä, ettei se ratkaise tilannetta.
EU pyrkii estämään siirtolaisten hallitsemattoman liikkumisen eteenpäin Eurooppaan. Lokakuussa hyväksytyn suunnitelman mukaan Balkanin maiden on määrä valvoa rajojaan ja estää liikkuminen edemmäs. EU ja YK tarjoavat resursseja humanitaarisen kriisin hoitoon, turvapaikkahakemusten käsittelyyn ja rajavalvontaan.
Tilanne Balkanilla on kaoottinen kunkin maan pyrkiessä pitämään tulijat toistensa alueilla. Unkari ja Bulgaria rakentavat piikkilanka-aitoja rajoilleen. Janoiset ja nälkäiset pakolaiset värjöttelevät aitojen takana tai yrittävät niiden yli. Unkarin poliisi on käyttänyt kyynelkaasua ja vesitykkejä väkijoukkojen hajottamiseen. EU:n tarjoaman avun riittävyys on kyseenalainen, ja ellei pakolaisten tulo tyrehdy, talvella tullaan näkemään humanitaarinen katastrofi, kun ihmisillä ei ole kattoa päänsä päälle, arvioitiin The Guardian -lehden artikkelissa.
Balkanille uhkaa muodostua uusi pullonkaula maihin, joissa ei ole kapasiteettia hakemusten kunnolliseen käsittelyyn ja vastaanottoon, arvioi Human Rights Watch. Tulijoiden motittaminen Euroopan rajoille saattaa myös vähentää painetta saada aikaan sopimus pysyvästä vastuunjakomekanismista.
Linnake-Eurooppa vai turvallisia reittejä?
EU:n politiikka pyrkii liikkumisen estämiseen myös Euroopan naapurimaissa. Entistä suurempi osa tulijoista pyritään rajaamaan kokonaan Euroopan ulkopuolelle. EU ja Turkki hyväksyivät joulukuun alussa sopimuksen, jonka mukaan Turkin on määrä estää turvapaikanhakijoiden matka Eurooppaan vastineeksi EU:n kolmen miljardin euron tuesta, EU-jäsenyysneuvottelujen avaamisesta ja viisumihelpotuksista turkkilaisille. Lisäksi EU-maiden tulisi sopimuksen mukaan ottaa vastaan pakolaisia suoraan Turkin pakolaisleireiltä. Se, päästäänkö näiden pakolaisten sijoittamisesta sopuun, on kyseenalaista tilanteessa, jossa EU:n sisäiset uudelleensijoitukset ovat osoittautuneet vaikeiksi.
Afrikan maiden kanssa on sovittu kahden miljardin euron tuesta vastineeksi siitä, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden palautukset helpottuvat. Pohjois-Afrikkaan aiotaan lisäksi perustaa pakolaiskeskuksia.
– On ongelmallista, että EU valjastaa kolmansia maita portinvartijoiksi sopimuksilla, joissa näitä maita edellytetään aktiivisesti estämään turvapaikan hakeminen Euroopasta, Mehtonen sanoo.
On esitetty, että kolmansien maiden keskuksiin saapuvien turvapaikkahakemukset käsiteltäisiin siellä ja keskukseen jätetty hakemus estäisi turvapaikan hakemisen EU-alueelta. Kyseisissä maissa ei yleensä ole turvapaikkajärjestelmää, jonka turvin maahan olisi oikeus jäädä ja saada suojelua. On myös epäselvää, onko maissa valmiuksia käsitellä hakemuksia kansainvälisten standardien mukaisesti.
– Pitää muistaa, että jokaisella on oikeus hakea turvapaikkaa ja pakolaissopimus kieltää sen, että suojelun hakeminen tehdään laittomaksi, Mehtonen muistuttaa.
Tuloreittien sulkeminen johtaa siihen, ettei suojelun tarpeessa olevilla ole muuta vaihtoehtoa kuin turvautua salaisiin ja vaarallisiin reitteihin tai jäädä jumiin läpikulkumaihin, joissa heillä ei ole oikeutta suojeluun. EU:n salakuljetuksen vastaiset toimet eivät tehoa, ellei ihmisillä ole varaa valita.
– Ainoa kestävä vaihtoehto on luoda turvallisia ja laillisia reittejä Eurooppaan, Mehtonen sanoo.
Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi mahdollisuutta hakea humanitaarista viisumia läpikulkumaissa tai perheenyhdistämisen helpottamista.
Kotoutuminen on mahdollisuus
Pakolaisten tulo näyttäytyy helposti vain ongelmana. Ruotsalaisen ajatuspaja Arena Idén pääanalyytikko Lisa Pelling korostaa, että pakolaiset ovat myös mahdollisuus vanhenevalle Euroopalle.
Puheet ruotsalaisen järjestelmän romahtamisesta Pelling kuittaa liioitteluna. Tulijoiden määrä on kuitenkin suuri haaste ja tuottaa logistisia ongelmia. Vaikka majoituskäyttöön on otettu urheiluhalleja, valtio on ilmoittanut, ettei kaikkia tulijoita pystytä majoittamaan.
Toisaalta Ruotsissa kokonaiset kunnat ovat elpyneet siirtolaisten ansiosta: kauppoja ja kirjastoja on avattu uudelleen uusien asukkaiden tulon myötä. Pellingin mukaan Ruotsissa jopa talouskasvu on ollut ennakoitua voimakkaampaa, koska valtion ja kuntien on täytynyt investoida: rakentaa kouluja ja asuntoja, palkata ihmisiä.
Investoinnit kotouttamiseen ja julkisiin palveluihin ovatkin avainasemassa. Pakolaisten tulo maksaa eurooppalaisille valtioille nyt, mutta jos tarvittavat investoinnit tehdään, ne maksavat itsensä tulevaisuudessa moninkertaisina takaisin, Pelling korostaa.
– Maahanmuuttajalla kestää keskimäärin seitsemän vuotta saada ensimmäinen työpaikkansa. Syntyperäisellä ruotsalaisella tähän menee 25 vuotta, hän kärjistää.
Pelling nostaa esiin rohkaisevan esimerkin 1990-luvun alusta, jolloin Ruotsissa koettiin nykyisen kaltainen pakolaismäärien kasvu. Tuolloin Bosnian sotaa pakeni Ruotsiin huippuvuonna lähes 85 000 pakolaista, pääosin Bosnian muslimeja. Samaan aikaan maan talous kärsi vakavasta lamasta ja uusnatsit marssivat kaduilla. Nyt vajaat 25 vuotta myöhemmin tilanne on hyvä: lapsena saapuneet ja juuri saapumisen jälkeen syntyneet ovat integroituneet ruotsalaiseen yhteiskuntaan.
– Yhdessä sukupolvessa erot kouluttautumisessa ja tulotasossa suhteessa koko väestöön ovat kadonneet, Pelling sanoo.
Pellingin mukaan pahinta, mitä voidaan tehdä, on asettaa tulijat ja maassa jo asuvat vastakkain. On uskallettava panostaa kaikkien hyvinvointiin.
Suomen hallituksen toimet ovat olleet päinvastaisia: rajut leikkaukset ja korkea työttömyys ruokkivat rasismin nousua. Maahantulijoiden kotoutumista estetään tehokkaasti linjauksilla, jotka asettavat tulijat eriarvoiseen asemaan, vaikeuttavat perheenyhdistämistä ja pakottavat ihmiset odottamaan yhä uudelleen, tuleeko oleskeluluvalle jatkoa.
Juha Jokelan ja Lisa Pellingin kommentit perustuvat 23.11. järjestetyn Kalevi Sorsa Säätiön Aikamme kansainvaellukset – pakolaisuus ja kotoutuminen Euroopassa -seminaarin puheenvuoroihin.
uutiskirje 
