Somalimaa pyrkii omin neuvoin demokratiaan

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Vuohet, lampaat, lehmät ja kamelit ovat Somalimaan talouden perusta. Syksyllä Adeninlahden yli laivattiin lähes 3,5 miljoonaa nelijalkaista Saudi-Arabiaan, Mekkaan tulleita pyhiinvaeltajia varten. Karjalla hankitaan yli 90 prosenttia maan vientituloista.

– Karjamme on hyvin rokotettua ja hoidettua, sen laatu on erinomainen, sanoo Somalimaan Maatalouden kehitysjärjestö ADO:n johtaja Hussein Ismail Jama.

Somalimaa on valtaosin kuivaa aavikkoa. Maatalous on mahdollista alle kymmenesosalla pinta-alasta, ja se on täysin riippuvaista sateista. Ilmastonmuutos pahentaa tilannetta; kuivuuskaudet pitenevät ja uhkaavat koko ajan suistaa ihmisiä aliravitsemuksesta nälänhätään. Yli 70 prosenttia ruuasta tuodaan ulkomailta: arabimaista, Intiasta, Brasiliasta.

– Suurin haasteemme on vesijärjestelmien rakentaminen. Tarvitsemme pumppuja, traktoreita, prosessointilaitteita. Nyt viljelijät joutuvat lainamaan harvoja koneita 50–70 kilometrinkin etäisyydeltä, Hussein kertoo.

Kosteuden sitomiseksi maaperään on ruvettu tekemään komposteja. Kestävien tulosten saamiseksi tarvittaisiin kuitenkin hyviä, kuivuutta kestäviä siemenlajeja. Hussein toivoo, että Suomi voisi tukea siemenpankin luomista Somalimaahan.

Myös uusia elinkeinoja – kanojen kasvatusta, mehiläistarhausta, sisalin jalostamista – kehitellään maaseudulle, jossa enemmistö ihmisistä elää. Selvää silti on, että kuivuus ajaa kansaa kaupunkeihin, ja suuri työttömyys.

Ulkomaiden ja kotimaan somalit

Pääkaupungissa Hargeisassa suihkii – etenkin kesäaikaan – kaikkialta maailmasta tulleita diasporasomaleita, bisnesmiehiä ja heidän perheitään, uusine ajatuksineen ja ei-perinteisine tapoineen. Yli sataa kieltä puhutaan. Tämä on hämmentävää sotien läpi maassa eläneiden ja sodan varjossa syntyneiden köyhien somalimaalaisten kannalta.

Toisaalta melkein kaikki perheet saavat rahalähetyksiä ulkomailla asuvilta sukulaisiltaan. Tämä mahdollistaa koulunkäyntiä, lääkkeiden ostamista ja oman liikeyrityksen aloittamista. Rahalähetykset ulkomailta ovat oljenkorsi, joka nostaa somalimaalaisia nälkärajalta toivon ja toiminnan syrjään kiinni. Kaikki ei riipu vain karjaonnesta.

– Somalimaassa alkaa olla myös maan omissa yliopistoissa koulutettuja nuoria ja omaa vilkasta yritystoimintaa, tohtori Ahmed Omar Askar huomauttaa.

Askar on Suomen kansalainen. Hän johtaa Hargeisan sairaalan kehittämistä Suomen ulkoministeriön rahoittamassa, vuonna 2008 alkaneessa Mida Finnsom Health -hankkeessa. Hankkeen takana on Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM, joka palkkaa muualla asuvia somaleita asiantuntijoiksi terveydenhuoltoon. Suomesta mukana on 12 somalimaalaista ammattilaista.

Terveydenhoidossa ja koulutuksessa on Somalimaassa ammottavia aukkoja.

Ulkomailta Hargeisaan lennähtelevien pukumiesten joukossa on myös öljy-yhtiöiden edustajia. Somalimaan maaperässä, kuljetusten kannalta kätevästi Adeninlahden rannikon ja erinomaisen Berberan syväsataman tuntumassa, piillee suuret öljyvarat. Hallitus on tehnyt öljynetsintäsopimukset norjalaisen, englantilaisen, turkkilaisen ja Arabiemiraattien öljy-yhtiön kanssa.

Jo 1900-luvulla britit etsivät Somalimaasta öljyä, mutta sisällissota katkaisi poraukset.

Yksi vai kaksi somalialaista valtiota?

Paitsi öljyä ja mineraaleja, Somalimaan maaperä kätkee sisäänsä satoja joukkohautoja 1980-luvulta. Tragedian taustalla ovat Somalimaan eli pohjoisen Somalian ja eteläisen Somalian väliset eroavuudet, muun muassa erilainen siirtomaamenneisyys.

Somalimaa oli brittien suojelualue. Somalia kuului Italialle. Molemmat itsenäistyivät vuonna 1960. Muutama päivä itsenäistymisensä jälkeen Somalimaa solmi valtioliiton Somalian kanssa. Sopimusta vallanjaosta ei tullut tehtyä.

Kävi niin, että valta, vauraus ja kehitysprojektit keskittyivät kaikki etelään, Mogadishuun. Pohjoinen eli Somalimaan alue jäi takapajulaksi. Sitten vallan vielä kaappasi sotilashallitsija Siad Barre, joka järjestelmällisesti sorti pohjoista. Pohjoisen klaanit nousivat kapinaan, syttyi sisällissota. Barre pommitutti Hargeisan raunioiksi vuonna 1988. Yli puoli miljoonaa ihmistä pakeni yksistään Somalimaasta.

Koko Somalian alueelta paenneista ihmisistä noin 3 500 päätyi 1990-luvun alkupuolella Suomeen saakka.

Pohjoisen kapina levisi pian koko Somaliaan. Vuonna 1991 Siad Barre kukistettiin ja samana vuonna Somalimaa julistautui itsenäiseksi. Mikään maa ei kuitenkaan tunnustanut – eikä ole vieläkään tunnustanut – sen itsenäisyyttä.

Omin neuvoin demokratiaan

1990-luvulla Somalimaa uhkasi itse jakaantua, mutta klaanien vanhimmat neuvottelivat viisi kuukautta yhteen menoon ja pääsivät sovintoon.

Maailman köyhimpiin valtioihin lukeutuvaan Somalimaahan on 24 vuoden aikana onnistuttu rakentamaan läntistä ja perinteistä järjestelmää yhdistävä demokraattinen hallintomalli. Vaalit ja vallanvaihdot ovat sujuneet hyvin. Esivalta hyväksytään.

– Eikä terroristijärjestöillä ole mitään mahdollisuuksia rekrytoida väkeä Somalimaasta, turvallisuusjoukkomme toimivat tehokkaasti ja valppaasti, Hussein ja Askar sanovat.

He uskovat Somalimaan omaehtoisen kehityksen jatkuvan.

– Olemme jo tehneet paljon, meillä on rauha ja demokratia. Jonain päivänä myös itsenäisyytemme tunnustetaan, Hussein Jama sanoo.

Solidaarisuus-perhe Somalimaassa

Viime syksynä 45 vuotta täyttänyt Solidaarisuus-järjestö on toiminut Somalimaassa 15 vuotta. Sen koordinaattori Airi Kähärä on harvoja maassa asuvia länsimaalaisia.

– Somalikumppanijärjestöjemme kanssa suunnittelemme hankkeet yhdessä ja he toteuttavat ne. Vuosien mittaan kumppanimme ovat myös alkaneet opettaa toisiaan; muodostamme täällä ”Solidaarisuus-perheen, Kähärä kuvailee.

Yksi Solidaarisuuden menestystarinoita on ammattikoulu, johon vanhemmat – luottamuksen rakennuttua – antoivat tyttäriensäkin tulla. Sodasta toipuvaan maahan on koulutettu putkimiehiä ja toimistotyöntekijöitä. Koulun yhteyteen rakennettu alumiinipaja on takonut koululle omarahoitusta ja taannut opetuksen jatkumisen hankkeen päätyttyäkin.

– Ympärileikkauskäytännöt ovat valistuksen myötä muuttuneet, on siirrytty vähemmän haitallisiin muotoihin. Naisten poliittiseen osallistumiseen on panostettu ja heille on luotu uusia elinkeinoja. Nuorisojärjestöjen kanssa opetellaan oman yrityksen perustamista.

– Maanviljelijöitä koulutetaan kahden satokauden viljelyyn. Osuuskuntia perustetaan. Asiat täytyy saada toimimaan tämän valtavan kuivuuden ja köyhyyden kanssa.

– Kumppanimme ovat hyvin sitoutuneita tekemään muutosta, Airi Kähärä kertoo tiiviissä puhelussa Somalimaan Hargeisasta.